— Ja kirjoitustöittesi lomassa liekutat kehtoa, — katso, tyttösikin pyytää sinua jäämään.
Nuori, säteileväsilmäinen äiti, jonka maidonvalkeita kasvoja päivä vain heikosti oli ruskettanut, ojensi muutamain kuukausien ikäisen pienokaisen isälle. Pietari piteli lasta kotvasen käsivarrellaan ja laski toisen kätensä onnellisena vaimonsa vyötäreille. Tämä kotihan oli hänen onnelansa, miksei hän saisi siitä nauttia, — Turussa jouti hän niin vähän olemaan rakkaimpainsa luona.
— Ehkäpä jäänkin, mietitään sitä vakavasti, Margareeta…
Hän laski lapsen kehtoon ja astui ovelle, johon sydänpäivä helteisesti paistoi. Keltakukkaisen rantaniityn yli katseli hän lahdelle, jossa keveät laineet leikkivät ja jonka takainen lehtoranta oli niin heleänvihreä, että ihan silmiin sattui. Mutta lehdosta nousevalla ylängöllä seisoi kuin vartijana vakava kuusikko.
— Olenhan ihminen minäkin, kaipaan sitä, mikä ihmismieltä ilahduttaa, vakavilta ylängöiltä ikävöin lehtorantaan…
Hänen nuoret veljensä, Paavali ja Kustaa, onkivat venhelaiturilta. Pikkuveljen koukkuun näkyi juuri tarttuneen ahven niin iso, että pojan oli sitä vaikea saada ylös. Pietari innostui: poikasena oli hän tuollaisessa tapauksessa vetänyt kalan hiekkapohjaa myöten maihin ja tarttunut siihen sulin käsin… Juosten laskeutui hän rantaan päin veikkojaan auttamaan, mutta samassa hän huomasikin miesjoukon, joka kylätietä asteli pappilaan.
— Ah, vieraani, muisti hän silloin ja palasi tupaan pukeutumaan papinkauhtanaan. Hän oli aamulla kirkkomäellä kutsunut joukon talonpoikia pappilaan, ja ne sieltä nyt tulivat. — Nyt, Margareeta, huusi hän keittiöön, nyt leipää ja voita, kalaa ja olutta pöytään!
Hän oli kutsunut heidät ikäänkuin tupaantulijaisiinsa, sillä useat noista isäntämiehistä, jotka perättäin astuivat pappilan tupaan, olivat hänen lapsuudentuttaviaan. Tuttavana hän heitä puhuttelikin.
— Sinä Antres katselet ja kaipaat pyhän Neitseen kuvaa, virkkoi hän vanhimmalle vieraistaan. — Se oli niin likanen, otin sen seinältä pois, sydämessäni on puhtaampi kuva.
— Etteikö enää Maariata seinällä tarvitakaan? kysyi mies.