— Ei tänne ketään lasketa, soutakaa tiehenne.
— Tulemme Viipurista, meillä on viesti tuotavana Pietari Kylliäiselle.
— Keneltä?
— Posse-herralta.
— Vai Posselta. — Jo vilkastui kankea mies kalliolla ja huusi miehilleen alas pihalle: — Avatkaa portti soutajille!
Pakolaiset saivat nyt lämmitellä linnan suuressa tuvassa ja saivat kuumaa rokkaa linnalaisten suuresta padasta. Sitä syödessään kertoivat he Viipurin kuulumisia salolinnan miehille, jotka eivät olleet sieltä piirityksen alettua saaneet mitään tietoja. Harvalukuinen suomalainen puolustusväki on Viipurissa kovin ahtaalla, niin he kertoivat, tuhatpäinen piiritysjoukko puristaa sitä joka taholta, ampuen kaupunkia ja linnaa hirmukitaisilla tuliputkillaan ja hyökäten milloin miltäkin kolkalta.
— Mutta viipurilaiset pitävät puoliaan? kysyivät linnalaiset jännittyneinä.
— Aikovat taistella viimeiseen mieheen asti. Mutta pahasti heidän rivinsä harvenevat…
— Entäpä minkä viestin lähetti Posse tänne?
— Käski vain ilmoittaa, että samanlaiseen syleilyyn kuin Viipuri joutuu kyllä pian Olavinlinnakin, — väkeä venäläisiltä riittää. Varatkaa siis riittävät eväät ja pysykää valveilla, niin käski Posse sanoa.