Venheistä jakoi Grabbe talonpojille takaisin suurimman osan näiden tavaroista, pitäen ainoastaan ruokavaroista sen, minkä joukolleen tarvitsi. Siitä punousi yhä lujempi ystävyys ja yhteistoiminta Niilon joukon ja talonpoikaisväen kesken, ja Grabbe tiesi, että missä hän liikkuikin, oli hänellä aina auttajia ja tiedonantajia.
Tuvan raunioiden vielä savutessa souti Grabbe miehineen juuteilta saaduilla venheillä Inkoon joelta merelle omaan lymysatamaansa, valmistautuakseen uudelle retkelle.
Ensi ryntäyksen onnistuminen kannusti näet yhä uusiin ja rohkeampiin. Pian oli hän toisen juuttilaisjoukon kimpussa, joka saaristossa muka turvallisena odotti maissa viipyviä tovereitaan. — Väliin, jos hän voimasuhteiltaan kykeni, antautui Niilo vihollistensa kanssa tasapäiseen tappeluunkin, mutta useammin hän väijyili heitä solateillä, kun he palasivat maakunnasta ryöstösaaliineen, ja iski silloin haukkana heidän niskaansa, säästämättä yhtään päätä. Näin hän hankki muonavaransa ja muut "sotakustannuksensa", joskin ne siten jäivät hiukan sattuman varaan.
Jos oli pakko pitempään piiloilla saaristossa, saattoivat muonat siten väliin kokonaan loppua. Niin kävi Grabben miehille kerran, kun he useampia päiviä vahtivat erään verolaivan retkiä. Maihin noussut juuttijoukko oli siksi suurilukuinen, ettei Niilo uskaltanut käydä sitä ahdistelemaan, mutta itse tuota sotalaivaa hän katseli lymyluodoltaan pitkään ja ahnaasti. Ja eräänä iltana hän miehilleen virkkoi:
— Haetaanko tuosta laivasta evästä?
— Miten sen tekisimme, epäilivät miehet. — Niillä on siellä tykkinsä ja pyssynsä, me joudumme suden kitaan.
— Ruvetaan heidän väliaikaisiksi veromiehikseen. Soudetaan maihin!
Rannikolta haki Niilo miehineen juuttien venheen, pukeutui tanskalaisten merimiesten pukimiin, joita heillä oli entisinä ryöstösaaliina tallessa, ja lähti illan hämärässä rohkeasti soutamaan ankkuroituun laivaan. Siellä valvoivat vartiat huolellisesti, mutta mitään pahaa he eivät aavistaneet, luullessaan yhden veronkantoon lähteneistä omista venekunnistaan nyt palaavan laivaan. Rauhallisesti kiinnitti Grabbe venheensä laivan kylkeen, tuttavallisesti kapusi hän rohkeimpine sisseineen kannelle, — mutta siellä loppui tuttavuus. Liian myöhään keksivät laivan vartiat petoksen, he eivät ehtineet käyttää tykkejään eikä pyssyjään, ennen kuin suomalaiset olivat heidät kytkeneet omiin laivaköysiinsä.
— Kiireesti nyt venheeseen lihatynnyrit ja voisaavit, komensi Grabbe.
— Entä sitten?