Hän alkoi puoliääneen lukea rukousta vainajan puolesta, samalla kuin talon isäntä asetti palavan kynttilän marskin vuoteen viereen.
* * * * *
Räystäistä tippui vettä ja sulavat hanget humahtelivat, kun matkue lähti jälleen liikkeelle Pohjan pitäjän nimismiehen talosta. Marskin ruumis oli nostettu entiselle paikalleen hänen omaan rekeensä, jonka rinnalla vanha tallirenki ohjaksia pidellen asteli verkalleen ja allapäin. Päivä paahtoi raukeasti ja hanget häikäsivät silmiä. Hevoset astelivat hitaasti ja laskivat päänsä riipuksiin, aivankuin nekin olisivat tienneet, että maan itsevaltias käskynhaltia oli poistunut elävien joukosta ja että hänen maalliset jäännöksensä olivat nyt heidän kuletettavanaan.
Kaksi henkivartiahuovia oli edeltäpäin lähtenyt viemään sanaa Turkuun. Matkallaan levittivät he sanomaa marskin kuolemasta, ja kun vanha tallirenki vihdoin ajoi sisälle Turun kaupunkiin, jossa kellot alkoivat kaikissa kirkoissa soida, oli tieto tuosta suuresta ja odottamattomasta tapauksesta levinnyt jo kulovalkeana ympäri maakunnan. Kaikkialla hengähtivät ihmiset helpotuksesta, sillä heistä tuntui kuin joku suunnattoman raskas paino, joka oli heidän elämäänsä rasittanut, olisi äkkiä siirtynyt sijoiltaan, niin että päiväkin pääsi jälleen kirkkaammin paistamaan.
Kyösti Wilkuna.
ARKIMIES SANKARINA.
HANNU KRANKKA.
Kynä, joka on piirrellyt muutamain muinaisajan suomalaisten soturien tuokiokuvia, pyrkii siirtymään keveämpään kertomatyyliin, joutuessaan kuvailemaan liminkalaisen Hannu Krankan "sankaritöitä." Ei niin, ettei tämäkin talonpoikaissoturi olisi kylläkin urheasti taistellut kotiseutunsa puolesta ja kovia kokenut Pohjanmaan miesten päällikkönä nuijasodan melskeissä ja kahakoissa vienalaisten kanssa. Mutta näistä hänen sotaisista toimistaan ja touhuistaan pilkistää tuontuostakin esille vähän arkipäiväisempi, hienoa hymyilyä herättävä luonteenpiirre, joka vaikuttaa, ettei miehestä voi kertoa yksinomaan vakavalta kannalta. Ei niin, että maineen loistokehä häneltäkään olisi kiellettävä. Vaan olosuhteet nostivat hänet toisinaan asemiin ja tehtäviin, joissa tavallisen pikkueläjän heikkoudetkin tulivat näkyviin ja joihin hänen mittansa ei aina riittänyt.
Mutta käykäämme jo kertomaan Hannun "elämästä ja töistä."
* * * * *