Paluumatkalle kiirehtivät Kristiania Ruotsissa puhjenneet levottomuudet, joita juonikas arkkipiispa sillä aikaa oli viritellyt. Tällä matkalla seurasi häntä Konrad-piispa sotajoukkoineen, ottaen osaa kapinan kukistamiseen ja menettäen taisteluissa Tukholman ympärillä osan miehiään, kuten jo mainittu. Petollisen arkkipiispan pisti kuningas Kristian vankeuteen, minkä johdosta paavi julisti hänet kirkonkiroukseen. Tältä julistukselta kielsi Kristian pätevyyden ja pyysi asiassa muutamien hengellisten herrain, niiden joukossa Konrad Bitzin, lausuntoa. Voimme arvata, että Konrad-piispan lausunto asiassa oli Kristianille suotuisa, vaikka siitä ei asiakirjoissa erityisesti mainitakaan.
Konrad Bitzin liitti Kristian-kuninkaaseen varmaankin eräänlainen henkinen sukulaisuus ja myötätunto, jota hän tunsi tuota kunnianhimoista ja uljasta kuningasta kohtaan. Mutta painavammin lienevät häneen kuitenkin puoluekantaa valitessa vaikuttaneet valtiolliset laskelmat, kuten oli laita muidenkin unionipuolueen miesten. Olihan selvää, että kuta kauempana kuningas asui, sitä vapaammin saattoivat ylimykset kotona valtikoida. Ja kun siis Konrad-piispa, kuninkaan asuessa Itämeren takana, kirjotti joko linnotetussa päämajassaan Turussa tai vallihaudoilla ympäröidyssä ja monilukuisten jousimiesten vartioimassa Kuusiston piispanlinnassa julistustensa ja kirjeidensä alle: Conradus dei gracia episcopus aboensis — Konrad Jumalan armosta Turun piispa, niin teki hän sen varmaankin yhtä suuressa vallantunnossa, kuin jos hän olisi kirjottanut: Konrad, Jumalan armosta suomalaisten kuningas.
* * * * *
Konrad Bitz oli oppinut herra kuten useimmat hänen edeltäjänsä ja seuraajansa Turun piispanistuimella. Jo parinkymmenen vuotiaana tapaamme hänet opinteillä ulkomailla. Vuonna 1438 on hän seitsemän muun suomalaisen keralla kirjotettu Leipzigin yliopistoon. Hänen bursansa (= rahakukkaro, yliopistokielessä viikkomenot) oli varmaankin runsas, sillä isä, Wiikin kartanon omistaja Kemiöstä, jossa siis Konrad-piispa on luultavasti syntynyt, oli ritari ja valtaneuvos sekä myöhemmin Etelä-Suomen laamanni, ja äiti Anna Klauntytär kuului rikkaaseen ja mahtavaan Djekn-sukuun. Saatamme siis arvata hänen nuoruuden täydellä riehakkuudella ottaneen osaa vallattomaan ylioppilaselämään juominkeineen, paastoilveilyineen ja katukahakoineen. Luultavastikaan ei rajuluontoinen ja ylpeä opiskelijamme jäänyt vieraaksi aseharjoituksiin ja miekankäyttöön nähden, sillä kuuluivathan yhteentörmäykset kaupungin porvarien kanssa sen ajan ylioppilasten päiväjärjestykseen. Mutta viettäessään täten iloista ylioppilaselämää tuolla saksilaisessa tieteenpesässä ei hän silti lyö opintojaan laimin, sillä hänet on jo lapsuudesta määrätty kirkonmieheksi ja hänen kunnianhimoisissa unelmissaan kangastelee jo varmaankin piispanhiippa siihen liittyvine suurine mahtineen ja vaikutusvaltoineen. Kantoihan tähän aikaan Turun hiippaa Maunu Tavast, mies et re et nomine magnus, "sekä toimiltaan että nimeltään suuri", jota maamme muut ylimykset "palvelivat kuin kuningasta" ja jonka esikuva siis oli omiaan kiihottamaan kunnianhimoista nuorukaista. Opinkäyntinsä Leipzigissä päättää hän siis suorittamalla maisteritutkinnon, mikä siihen aikaan merkitsee paljon enemmän kuin sama oppiarvo nykyään.
Mutta tähän ei vielä päättynyt Konrad Bitzin ulkomainen opinkäynti. Kymmenen vuotta sen jälkeen kuin hänet on kirjotettu Leipzigin yliopistoon, tapaamme hänet vielä toisessakin ulkomaisessa opinahjossa, vieläpä sellaisessa, jossa yksikään toinen suomalainen ei keskiajalla ole opiskellut — joten hän siihenkin nähden on erikoisasemassa muiden katolisaikuisten piispojemme joukossa. Bolognan yliopiston germaanilaisen kansakunnan nimiluetteloihin on vuoden 1448 kohdalle m.m. merkitty: "Dom. Conradus Bydz de Finlandia soluit solidos duodecim." Kun Bolognan yliopisto oli kuuluisa lakitieteellisenä opinahjona, niin voimme hyvällä syyllä olettaa, että Konrad Bitz on saapunut tänne italialaiseen kaupunkiin kuunnellakseen luentoja roomalaisessa ja kanoonisessa oikeudessa.
Lakitieteelliset opinnot ovat varmaankin kehittäneet sitä ankaraa järjestysvaistoa, joka Konrad Bitzille on luonteenomaista. Hänen piispautensa aikana ja tietysti hänen johdollaan on toimitettu kolme kappaletta kirkollisia ohjesääntöjä (statuta) sekä Turun tuomiokirkon lukkarilaki. Noissa statuuteissa on tarkoin ja yksityiskohtia myöten säädetty tuomiokapitulin jäsenten velvollisuudet sekä sen ajan monimutkaisen jumalanpalveluksen toimittaminen. Yhdessä näistä kolmesta statuuttikokoelmasta on ankaroita määräyksiä noituutta ja taikauskoa vastaan. On kuitenkin huomattava, että Konrad-piispa näihin asioihin nähden on paljon maltillisempi kuin myöhemmin noitavainojen aikaiset kirkon ja yliopiston miehet.
Konrad Bitzin ankaraa järjestyksen rakkautta todistaa sekin, että hänen toimestaan otettiin tuomiokapitulissa käytäntöön kolme kopiokirjaa, joihin jäljennettiin saapuneita ja lähetettyjä kirjeitä ja asiakirjoja. Yhden noista Konrad-piispan määräämistä kopiokirjoista arvellaan olevan sen arvokkaan asiakirjakokoelman, joka tunnetaan nimellä "Turun tuomiokirkon mustakirja." Historiantutkimuksemme saa siis olla paljosta kiitollinen piispa Konrad Bitzille.
Hänen kirjeensä ja määräyksensä ovat selväsanaisia, täsmällisiä ja ankaroita. Varsin tuima on esim. se kiertokirje, jonka hän lähettää maan koulurehtoreille kouluissa vallitsevien epäkohtien johdosta. Naantalin luostarissa on hän eräänä elokuun päivänä piispautensa alkuaikoina pitämässä tarkastusta. Siellä on ilmennyt kaikenlaisia vallattomuuksia ja epäjärjestystä. On kuin näkisimme tuon mahtavan kirkkovaltiaan tuimin askelin mittelevän veljeskunnan konventtituvan lattiaa. Silmien leimahdellessa sinkoilee hänen suustaan kiivaita sanoja, ja arkoina hiiviskelevät munkit hänen ympärillään, samalla kuin nunnat omalla puolellaan luostaria nyyhkyttävät huntujensa suojassa. Ankara piispa määrää munkki- ja nunnaluostarit korkealla muurilla tarkoin toisistaan erotettaviksi sekä järjestää muutenkin luostarin elämän sille kannalle, että se ei enää myöhemmin anna aihetta valituksiin.
Vielä on mainittava, että piispa Konrad Bitzin toimesta Gutenbergin suuri keksintö ensi kerran saapuu meidän maahamme. Saadakseen jumalanpalveluksen kaikissa maan kirkoissa yhdenmukaiseksi ja täsmälliseksi, toimituttaa hän Parisissa Suomen kirkkoa varten messukirjan, joka v. 1488 painettiin Lyypekissä. Tämä Missale ecclesiae Aboensis on ensimäinen Suomea varten painettu kirja ja Konrad-piispa lahjoitti sitä yhden kappaleen kullekin maansa kirkoista.
Käydessään kahdesti Italiassa ja viipyessään siellä ensi käynnillään pitempään ei Konrad Bitz luonnollisestikaan voinut jäädä vieraaksi viriävän renesanssin harrastuksille. Hänen toimensa kotoisen taiteemme hyväksi osottavat hänet selvästi alkavan renesanssin mieheksi. Suuri joukko uusia kivikirkkoja rakennetaan hänen aikanaan ja toisia kaunistellaan runsailla seinämaalauksilla. Hänen muistoaan kantaa esim. muuan keskiaikaisen taiteemme kauniimpia muistomerkkejä: Sauvon kirkossa säilynyt ovellinen piispantuoli, jonka runsaiden koristusten joukossa näkyy m.m. Bitz-suvun vaakuna.