— Retkeni päättyy tähän kotikynnykselle, mutta sinä, Taneli, jatka taistelua, hän sanoi painaen vasemmalla kädellä haavaansa ja puristaen oikeassa rakasta hakkapeliittamiekkaansa.
Sitten hän korotti äkkiä äänensä ja huusi miehille:
— Oletteko lampaita? Puolustakaa saarta ja lyökää ryssä takaisin!
Kolmelta puolen nousi venäläisiä lotjista saarelle. Hurjasti kävivät Kivekkään miehet Luukkosen johdolla heidän kimppuunsa. Taistelun melskettä säestivät linnoituksen kanuunat, sillä venäläisten päävoima oli hyökännyt Nevanlinnan kimppuun. Siitä tuli verinen päivä ja taas saivat Nevan aallot kuljetella merta kohti joukoittain venäläisten ruumiita.
Kun ensimmäinen hyökkäys linnoitusta vastaan oli lyöty takaisin, vihollislotjat peräytyivät myöskin Jänissaaren rannalta ja sissit saivat aikaa hiukan hengähtää. Kiireesti Luukkonen palasi nyt Kivekkään luo. Tämä oli vielä hengissä.
— Käy… nouda tuvasta… siellä on penkin alla sellainen ruostunut moskovalaismiekka, hän sanoi voipuneella äänellä.
Ihmetellen Luukkonen täytti käskyn. Kun Kivekäs oli saanut tuon vanhan asekulun käteensä, hänen silmänsä välähtivät omituisesti. Hän kohotti kätensä ja löi moskovalaisen aseen niin tuimasti oman miekkansa hamaraan, että se rauskahti kahdeksi kappaleeksi.
— Kas niin, tuo ei ole ikäänsä näillä mailla hallitseva! hän sanoi palasia osoittaen, ja sitten omaa miekkaansa kohottaen lisäsi: — Tämä on lujempaa ainesta. Ja nyt, miehet, kaivakaa minulle hauta tuohon pihan keskelle, sillä hetkeni ovat luetut. — Minä olen tämän saaren omistaja ja haltija, sen uumenissa tahdon maata ja vartioida saartani ajasta aikaan. Ja vaikka moskoviitti tämän hetkeksi valtaisikin, minä tulen haudastani huutamaan kirouksia vierasta anastajaa vastaan. Jos se rakentaa kaupunkinsa minun haudalleni, minun ja esi-isäini omistamalle maaperälle, kirousteni painosta sen muurit kerran sortuvat. Kaivakaa hautani syväksi. Älkää irrottako miekkaa kourastani, kun laskette minut haudan pohjalle. Viskatkaa jalkoihini haudan syvyyteen nuo moskovalaisen aseen palaset.
Haudan valmistuessa Taavetti Kivekäs heitti henkensä. Vasemman nyrkkinsä kohottaen hän lausui Luukkoselle ja toisille miehille, jotka hänen ympärillään seisoivat:
— Jatkakaa taistelua! Jatkakaa sitä viimeiseen saakka! Älkää ilman taistelua luovuttako tuumaakaan isäinne maasta. Ja jos menetätte, ottakaa takaisin. Taistelkaa!