— Vai niin surkeasti siellä asiat päättyi, hän lausui. — Ja nyt koko lauma tietysti ryöstää ja polttaa sielläpäin.
— Kiteen kirkonkylä on jo porona, jatkoi Haapalainen. — Eikä viivy kauan, ennen kuin ne leviävät tännekin. Jos me nimittäin annamme niiden rauhassa temmeltää. Vai annammeko, Sallinen?
— Ei niin kauan kuin johonkin kykenemme, vastasi puhuteltu, jonka kasvot ja silmät olivat äkkiä saaneet päättäväisen ilmeen. — On kai Karjalassa vielä miehiä, jotka uskaltavat ojentaa pyssynsä muutakin kuin metsänotusta vastaan. Olimme tämän Roivaksen kanssa lähdössä karhunajoon, mutta taisikin tulla toisenlainen jahti. Mitä sanot, jätetäänkö karhu kasvamaan ja lähdetään toisenlaiseen jahtiin?
— Niinpä tässä jo hengessäni päätin, vastasi Roivas yksivakaisesti.
— Oli hyvä, että tapasimme saman tien tämän Roivaksenkin, Haapalainen puuttui taas puheeseen, — sillä hänelle meillä oli myös asiaa. Ja se näyttää onnistuvan, sillä te puhutte molemmat kuin miehet.
— Oliko teillä kenties jotain muutakin kuin saada meidät yhtymään joukkoon? kysyi Sallinen.
— Oli hiukan enemmänkin. Me ryssän saarroksista päässeet olimme eilen koolla Onkamossa. Siellä päätettiin kerätä lisää miesvoimaa ja päälliköiksi päätimme ottaa teidät molemmat. Kruunun upseereja emme enää huoli. Meidät lähetettiin ilmoittamaan teille kokouksen päätöksestä. Maanantaina oli määrä sekä entisten että uusien miesten kokoontua Kiihtelysvaaran kirkolle, tai jos vihollinen on jo sinne ehtinyt, niin sitten Revonkylään. Mitä sanotte?
— Kuten kuulitte, tulemme molemmat mukaan, lausui Sallinen hetken mietittyään. — Mutta miksi juuri päälliköiksi? Teidän joukossannehan on miehiä, jotka ovat olleet taistelussa mukana. Miksi ei valittu esimerkiksi tätä Haapalaista?
— Emmepä rupea tässä turhia kinastelemaan ja kursailemaan, virkkoi viimeksi mainittu. — Te kumpikin olette jo ennen kunnostautuneet ja koko Karjalassa tiedetään, mitä miehiä te olette. Jompikumpi tai molemmat teistä ovat ylimmät päällikkömme. Minä johdatan alipäällikkönä oman kulmakuntani miehiä. Sellainen oli kokouksen päätös.
— Eihän sovi olla kahta ylipäällikköä, siitä tulee vain sotkua, ilmoitti nyt Roivas mielipiteensä. — Sallinen olkoon ylipäällikkönä, minä toimin niin kuin Haapalainenkin alipäällikkönä.