— Hei, pojat, hei, Heikki, sinäkö siinä tappelet. Nyt vihollisen tykit puremaan omiaan!
Se oli sama vanha soturi, joka oli ollut mukana Muolaan valtauksessa ja joka edelleen kuului hänen osastoonsa. Yhä lujemmin oli Heikki nuoreen päällikköönsä kiintynyt, vaikkei hän sitä aina ilmituonut. Nytkin hän viittasi kentän itäiselle, metsäiselle kulmalle virkkaen:
— Onhan tämä tupenrapinaa. Mutta mitä nuo tuolla juoksevat?
— Juoskoot mitä juoksevat, me painumme eteenpäin!
Ja vallattujen tykkien ohi Fieandt porhalsi miehineen raivokkaasti väistyvän vihollisen jälkeen.
Hän ei ollut siinä taistelun tiimellyksessä huomannut, että vihollinen oli metsän kautta kiertänyt Armfeltin voiton toivossa taistelevan armeijan, saartanut sen kahdeltakin puolelta, ja että se nyt jo hyökkäsi takaapäin. Eikä hän tahtonut uskoa sitä vieläkään, vaikka näki jälkijoukkojen hajoavan. Hän ryntäsi vain eteenpäin ja vihollinen väistyi hänen tieltään. Mutta toiset rinnalla kulkeneet osastot olivat säikähtäneet saartoon joutumistaan, juosseet takaisin, joutuneet epäjärjestykseen — yleinen sekasorto vallitsi nyt vuorostaan Suomen armeijassa. Hän vain taisteli edelleen voiton huumauksessa ja innosti joukkonsa mukaan, karjui, iski ja eteni.
Mutta seuraus oli, että näin edennyt keskustan osa ennen pitkää oli umpisaarroksessa. Sen kimppuun hyökättiin nyt joka taholta, miehiä kaatui, joukko hupeni. Toisaalla olivat saarretut joukot rynnänneet metsään päin hajanaisin parvin. Fieandt oli jäänyt hyökkäämään joukkoineen avoimelle kentälle ja siihen sen ylivoima piiritti. Jo oivalsi toivottoman asemansa päällikkö itsekin, mutta muuta keinoa ei hän nähnyt kuin taistellen rynnätä suoraan eteenpäin, missä vastarinta olikin heikoin.
Ehkäpä hän pieneksi sulaneine osastoineen olisi siitä päässytkin murtautumaan läpi. Mutta hän huomasi samassa miehen kaatuvan vierestään punertavaan lumitantereeseen ja viittovan hänelle siinä kättään.
— Joko osuivat sinuun, Heikki? kysyi Fieandt tarttuen kaatuneen ojennettuun käteen.
— Jo — hyvästi, kapteeni, tässä on nyt tämän ilon loppu!