Sydänyön aikana, säkkipimeässä ja kylmässä, Rappi tuli tuntoihinsa. Hän makasi kauan alallaan ja koetti selvitellä itselleen, kuka ja missä hän oli. Yökylmä selvitti vähitellen iskusta huumaantuneen pään ja hän muisti päivällä käydyn taistelun. Hän tunnusteli päätään. Veressä se oli, mutta mitään pahempaa haavaa ei siinä tuntunut olevan. Vasenta olkaa kivisti sen sijaan kovin ja sen puoleinen käsi oli ihan pölkyksi ajettunut. Entä jalat? Varovasti hän tunnusteli niitäkin ja huomasi ne toimintakykyisiksi.
— Hätäkös silloin, kun tolpat kerran kannattavat, hän tuumi ja kömpi ähkien seisaalleen.
Huutoja ja vaikerruksia kuului pimeyden keskeltä yltympäri. Taempana näkyi rivi nuotioita, joiden äärellä liikkui tummia haamuja. Kehähän ne mahtoivat olla?
Hapuillen muskettinsa maasta hän lähti siihen nojaten kulkemaan tulia kohti. Miltei joka askelella hän kompastui kaatuneisiin ja jalkoja livetti verisellä maankamaralla.
Lähemmäksi tultuaan hän kuuli nuotioilta venäjänkielistä puheenpolitusta. Silloin hän kaarsi toisaalle, kulki pimeimpiä paikkoja, kompasteli ja nousi ja raahautui yhä eteenpäin, kunnes pääsi metsän kätköön…
* * * * *
Surkeassa tilassa armeija marssi Oravaisten veripäivän jälkeen kohti pohjoista. Onneksi oli vihollinenkin siksi uupunut, ettei jaksanut pahemmin hätyyttää. Kuukauden lopulla tehtiin sitten Lohtajalla aselepo ja molempien taistelevien puolien joukko-osastot sijoitettiin eri paikkoihin lepäämään. Suomen armeijan kolmas eli Savon prikaati oli määrätty Kalajoelle. Mainitun pitäjän Tyngänkylässä oli Savon jalkaväkeen kuuluva Kuopion komppania saanut erään talon majapaikakseen.
Lähes puoleen oli sota harventanut komppanian. Ja jäljellä oleva osakin sai, kuten koko armeija, kärsiä kaiken puutetta. Muonaa oli ylen niukasti, vaatteet riekaleina ja jalkineet hajallaan. Mutta savolainen hyväntuulisuus säilyi silti ja kun komppania kokoontuneena talon pirttiin vietti pärevalkean loisteessa kolkkoa lokakuun iltaa, kuultiin miesjoukosta silloin tällöin mojova sukkeluus, joskin leikinlasku sujui vaisummin kuin kesällä, minkä lisäksi se oli saanut katkeramman sävyn.
Juuri kun miehet levittivät olkia lattialle pannakseen makuulle, astui pirttiin sotilas, jonka ulkoasu oli vieläkin viheliäisempi kuin heidän omansa.
— Ka, pianhan minä tulinkin oman puolen miesten tykö, virkkoi tulija ja asettaen muskettinsa seinän nojalle astui keskemmälle.