— Nuo siis tahtovat pitää meitä jo Venäjän alamaisina, vaikkei mitään valloitusta ole tapahtunut, ihmetteli muuan joukosta.
— Eikä se niin helpolla tapahdukaan, lisäsi siihen tuo tuuheakulmainen mies, joka oli käännyttänyt suntion ovelta. — Entä sitten se väite, että meitä pidettäisiin kapinoitsijoina, jos ryhdymme kotiseutua ja isänmaata puolustamaan, — ketä vastaan me silloin kapinoimme!
— Onhan sitä ennenkin vastaanotettu vihollisia ase kädessä, kun ovat tänne rajan yli yrittäneet, — kapinoitsija lienee kai se, joka vastarinnatta luovuttaa maansa. — Näin virkahti kumeasti eräs vanhempi mies.
— Tämän kuulutuksen takaa kuultaa toinen ajatus, puhui silloin äskeinen roteva, keski-ikäinen mies. Vihollinen tahtoisi tulla muitta mutkitta tänne ja ottaa kaikessa rauhassa maakuntamme haltuunsa. Se kai tietää, että tällä kulmalla ei ole sotaväkeä vastassa, ja aikoisi siten ilman miekan iskua marssia tänne peloteltuaan meidät toimettomiksi ja aseettomiksi, — ehkä kaartaakseen täältä Savossa olevan sotaväkemme selkäpuolelle. Mukavaahan se olisikin…
— Mutta siihen ei suostuta, innostui nyt eräs nuorempi mies joukosta. — Eihän me vihollista tänne isännäksi oteta!
— Ei mielisuosiolla, — eihän niitä ole huolittu tänne ennenkään!
— Eikä ainakaan tappelematta!
Vähitellen mielet kuumenivat keskusteltaessa ja eräs vanha isäntämies rupesi jo muistelemaan:
— Onhan meillä täällä kirkossa pyssyjä ja muita aseita entisten sotain ajalta talletettuina. Ne pitäisi jakaa ajoissa miehille, ennen kuin vihollinen tulee ja korjaa ne.
Hän lausui julki ajatuksen, joka jo oli kytenyt monen muunkin mielessä. Pielisten niin kuin muidenkin Pohjois-Karjalan kirkkoihin oli aikoinaan koottu ja talletettu joukko kruunun aseita, joilla väestö ennen rajasotien aikana oli puolustanut maitaan, mutta jotka hallitus sitten rauhan taas palattua oli halunnut haltuunsa. Ne olivat kyllä sangen vanhanaikaisia, raskaita ja ruostuneita kiväärejä, mutta niillä oli torjuttu vihollista jo yli 50 vuotta sitten Roivaksen ja Sallisen aikoina, joiden sitkeät taistelut kotikulmansa puolesta tämän seudun kansa vielä hyvin muisti, ja vielä ne asian vaatiessa laukesivat nytkin.