KAKSI JEHUA
ROTH ja SPOOF
— On ne koko jehuja!
Tämän loppuarvostelun lausui eräs Porin rykmentin Ruoveden komppanian sotilas, kun osa mainitun joukko-osaston miehiä lepäsi Lapuan taistelupäivän iltana erään talon pihanurmella muistellen päivän tapauksia ja innostuen lopuksi kertomaan toisilleen komppanian suosituimpien miesten, vääpeli Rothin ja kersantti Spoofin osuudesta niihin. Spoof, suuri veitikka, oli taas keskellä tuiminta kuulasadetta huutanut "kukkokiekaa" niin hiivatin luonnollisesti, että koko pataljoona, upseerit ja miehet, olivat purskahtaneet nauruun. Ja kun oli hyökätty kylään eikä vihollisia tahdottu saada eräästä tuvasta lähtemään, oli Roth hyökännyt pistooli toisessa ja miekka toisessa kädessä yksinään ovelle ja karjaissut: "Kädet ylös!" Siitä vihollinen oli hölmistynyt niin, että koko tuvallinen antautui vangiksi. Entä kun muuan nuori kasakkaupseeri, jonka miekka välähteli kuin salama, ajoi tulisella ratsullaan huimapäisesti heidän keskelleen ja ympärilleen iskien sai heidät hajaantumaan, niin silloinkos Roth tarttui hevosta turvan alta. Jos kasakka oli vikkelä pistämään ja lyömään, Roth oli yhtä vikkelä väistämään. Hellittämättä otettaan hevosesta hän pysytteli sen pään suojassa. Kelpasi sitä katsoa! Niin olivat miehet unohtuneet tuota näytelmää katsomaan, etteivät huomanneet mennä avuksikaan, ennen kuin paikalle ilmestyi Spoof, joka hetkeäkään siekailematta loikkasi kuin ilves hevosen selkään kasakan taakse ja heitti tämän nurinniskoin kenttään, jolloin hänet otettiin vangiksi.
— Olivat ne todellakin jehuja.
He olivat keskenään hyvät ystävykset ja suunnilleen ikätoveritkin, Roth vain muutamia kuukausia vanhempi. Iloisia veitikoita molemmat, varsinkin Spoof, vaikka eivät poikasia enää. Kumpikin oli nimittäin jo siinä puolivälissä neljääkymmentä ja kummallakin oli vaimo sekä muutama lapsi. He olivat sotureita kiireestä kantapäähän. Rothin isä ja isoisäkin olivat aikoinaan palvelleet samassa Porin rykmentissä, toinen vääpelinä, toinen majoitusmestarina. Niin että se oli oikeata vääpelisukua. Tanakka mies oli tämä nykyinen Juho Jaakko Roth. Kantoi peijakas selässään kolme ruistynnyriä ja suolasäkin viskasi parin sylen päästä rattaille. Marsseilla hän ei osoittanut uupumisen merkkejä, vaikka olisi menty minkälaista vauhtia peninkulma toisensa jälkeen. Kun muut perille päästäessä heittäysivät nääntyneinä pitkälleen, laski Roth leikkiä ja ehdotti kilpajuoksua päivän päättäjäisiksi.
Kaarle Juho Spoof, kersantti samassa Ruoveden komppaniassa, jossa ystävänsä Roth palveli vääpelinä, oli vallaton veitikka, tanssimestari ja iloisten viisujen laulaja. Kun Roth oli lyhyen vanttera, hartiakas ja pyöreä, oli Spoof pitkä ja solakka, uljasmuotoinen ja tavattoman notkea. Hän oli syntynyt Oulujärven rantamilla, Paltamossa, jossa isä oli palvellut maanmittarina. Heitä oli kuusi veljestä, joista neljä oli sotilasuralla, palvellen kersantteina ja vääpeleinä eri joukko-osastoissa. Vanhin veli oli pappi ja kappalaisena Lapualla. Siksipä kersantti Spoofin ensimmäisiä tehtäviä olikin taistelun päätyttyä ollut etsiä käsiinsä veli, jonka hän olikin tavannut kaikessa turvassa kappalaisen puustellissa, mikä oli syrjässä taistelutantereelta.
Sinne Spoof vei ystävänsä Rothinkin vieraisille, kun he seuraavan päivän iltapuolella saivat hiukan lomaa. Samaan aikaan oli heidän pataljoonanpäällikkönsä, majuri Eek, sotamarskin puheilla isossa pappilassa. Klingspor oli näet saatuaan voitosta sanoman uskaltautunut Lapualle saakka ja majoittunut rovastilaan, jossa vähää ennen oli asunut venäläinen ylipäällystö.
Majuri Eek esitti sotamarskille rohkean suunnitelman. Vihollisen selkäpuolelle pitäisi lähettää pienehkö komennuskunta rohkeita, paikkakuntaa tuntevia miehiä, jotka hävittäisivät siltoja, muonamakasiineja sekä tulossa olevia kuormastoja katkaisten siten venäläisten yhteyden etelään. Se helpottaisi suuresti pääarmeijan hyökkäystoimintaa.
Sotamarski pudisti arvelevaisesti päätään. Tuuma oli hänestä liian rohkea, se ei mitenkään sopisi yhteen hänen varovaisten periaatteidensa kanssa. Mutta äsken saavuttamansa voiton huumaama Adlercreutz, joka myöskin oli saapuvilla, innostui heti Eekin suunnitelmaan. Myöskin muut yliesikunnan upseerit kannattivat sitä. Sotamarski otti nuuskaa ja koetti tehdä vastaväitteitä. Varovasti, varovasti tuli menetellä eikä heittäytyä harkitsemattomiin tekoihin. Mutta askel askelelta hänen täytyi antaa periksi hyökkäysintoisten upseerien häntä ahdistaessa.