Yhteenotto oli raju. Tuskin ehti viiteenkymmeneen lukea, kun ranta oli lakaistu puhtaaksi vihollisista. Käsirysy jatkui lautoilla, joilla ennen pitkää makasi kasoittain kaatuneita. Osa vihollisista oli syösty järveen, jonka vesi lähellä rantaa punersi verestä. Takimmaiset lautat etääntyivät nopeasti järvelle tuiman kuulasateen seuraamina. Niillä vallitsi surkea sekamelska ja pakenevien lauttojen miehistöstä oli enemmistö kuolleita. Epätoivon vimmalla likaisen harmaat miehet kiskoivat pitkiä, hirsistä veistettyjä airoja henkensä säilyttäneiden upseerien heille vihaisesti ärjyessä.
Tuskin oli vihollinen täten onnellisesti lyöty takaisin, kun Armfeltin luo ratsasti täyttä vauhtia rakuunakorpraali tehden sen odottamattoman ilmoituksen, että virstan päässä etelämpänä, Myttälän talojen luona, jossa oli ollut vartiossa pienehkö ratsujoukko, nousi parhaillaan maihin vielä paljon suurempi vihollisjoukko.
— Käännös oikeaan, mars, mars!
Juoksujalkaa miehet syöksyivät upseeriensa kintereillä läpi metsän ja yli rantaniittyjen uhatulle paikalle. Siellä oli jo venäläisten maihinnousuosaston päävoima, viisituhatta miestä, ehtinyt asettua taistelurintamaan. Tuossa tuokiossa kehittyi tuima taistelu. Tykkejä ei ollut kummallakaan puolen, ja sen vuoksi Armfelt kohta ensimmäisten yhteislaukausten jälkeen komensi väkensä pistinhyökkäykseen vihollisen keskustaa vastaan. Se ei kestänyt suomalaisten hurjaa rynnistystä, mutta kun venäläisten sivustat samalla uhkasivat hyökkäysjoukon molempia kylkiä, Armfeltin täytyi pysäyttää kiihtynyt joukkonsa ja komentaa se takaisin. Taistelu kehittyi hetki hetkeltä yhä kuumemmaksi. Kuitenkaan ei Armfelt, vaikka tuon tuostakin oli mukana käsirysyssä, hetkeksikään kadottanut mielenmalttiaan. Kuten hän oli arvannutkin, vihollinen yritti kerta kerralta saartaa suomalaisten oikeata sivustaa, heidän suuri ylivoimansa kun soi heille siihen hyvän tilaisuuden. Mutta Armfelt ei joutunut ansaan. Täydessä järjestyksessä hän peräytti joukkoaan askel askelelta pitäen kaiken aikaa vireillä kiivasta tulta ja torjuen vihollisen kaikki lähestymisyritykset.
Kaksi tuntia oli näin taisteltu, kun Armfelt lähetti De la Barrelle sanan, että hänen oli jätettävä varustukset virran rannalla ja lähdettävä peräytymismatkalle. Siellä oli oteltu kaiken aikaa yhtä kiivaasti kuin Mälkilässä ja Myttälässäkin. Kenraali Apraksin johti täällä venäläisten hyökkäystä, itsensä Galitzinin toimiessa Mallasveden yli tulleiden joukkojen päällikkönä. Kolme kertaa olivat venäläiset kiivaan tykkitulen jälkeen yrittäneet virran yli, mutta joka kerta heidät oli verissä päin syösty takaisin. Heidän kaatuneitaan makasi hujan hajan virran äyräältä aina mäen harjalle saakka.
Ottaen tykit mukaansa ja haavoittuneet rattaille sälyttäen De la Barre lähti täydessä järjestyksessä liikkeelle. Tampereen tielle ehdittyään Armfelt muodosti väkineen jälkijoukon lyöden kerta kerralta kintereillä seuraavan vihollisen. Kauan se ei jaksanutkaan takaa-ajoaan pitkittää, ja niin suomalainen sotajoukko sai rauhassa jatkaa matkaansa pitkin alastomien metsien halki luikertelevaa, kivistä ja kuoppaista tietä.
Kun tultiin kapealle ja ihanalle harjulle, johon vasemmalta kuulsivat Roineen, oikealta Längelmäveden vesistöt, uupunut sotajoukko pysähtyi lepäämään ja komppaniain varusmestarit ryhtyivät jakamaan sotilaille leipä- ja silakka-annoksia. Välskärit pesivät ja sitoivat haavoittuneita ja katsastuskirjurit laskivat mieshukkaa. Se oli melkoinen, mutta paljon suurempia menetyksiä vihollinen oli kärsinyt.
— Ottakaa ja syökää, herra kulta, kun ette koko päivänä ole vielä Jumalan jyvää maistanut, toimitti Jooseppi, joka vihdoinkin tungoksen keskellä sai käsiinsä isäntänsä.
Hän levitti tohkeissaan eväsneuvonsa lattealle kivelle tien rinteeseen. Ruokaa nähdessään Armfelt tunsi äkkiä hiukaisevaa nälkää ja kutsuen ympärillään olevia upseereja pöytäkumppaneikseen hän kävi ahnaasti käsiksi voileipään.
Pienen lepotauon jälkeen kaksi eskadroonaa sai käskyn rientää pysähtymättä Tampereelle, jossa heidän heti aamun valjetessa tuli ryhtyä rakentamaan varustuksia Tammerkosken äyräälle. Siinä Armfelt oli näet päättänyt asettua uuteen vastarintaan. Vihollisen piti tulla tuntemaan, että vapaat miehet tätä maata puolustivat.