"Pääsiäispäivää nyt pitäkääm', Jeesusta korkiast' kiittäkääm', Joka ainoast' armosta Päästi meit' pirun pauloista."
Hitaasti ja kangerrellen eteni virsi ja ainoastaan muutama jörisevä kurkkuääni yhtyi kannattamaan lukkarin ponnistuksia. Tupa kävi pian kuumaksi ja suurin osa miehistä alkoi torkahdella, ennen kuin edes ensimmäinen virsi oli saatu loppuun. Mutta saarnan alussa syntyi pirtissä eloa. Sen aiheutti pihalta kuuluva reen ratina. Miehet havahtuivat, alkoivat kurkistella ulos ja supatella keskenään. Luukkonen, joka oli todennut tulijat Koivistolaisen komennuskunnaksi, ärähti miehille, että näiden pitäisi pysyä hiljaa paikoillaan. Mutta kun retkeltään palanneet partiolaiset astuivat tupaan seurassaan pari suomalaista talonpoikaa ja niin ikään pari venäläistä sotilasta, jotka peloissaan ja hölmistyneinä vilkuilivat ympärilleen, oli kaikkien huomio siinä määrin kiintynyt tulijoihin, että jumalanpalveluksen jatkaminen kävi toivottomaksi. Pastori lopetti saarnan lyhyeen, ja kohta kun hän oli amenen sanonut, tuvan täytti sekava puheensorina. Mutta majurin nyrkin jymäys ja hänen kumea ärjäisynsä sai äänet vaikenemaan.
— Nuutti, tee selkoa retkestäsi ja te muut pitäkää suunne kiinni! hän komensi.
Nuutti Koivistolainen ryhtyi kertomaan. Hän oli sujuttautunut Viipurin tuolle puolen ja kohdannut siellä pienen tupakkakuormaston, jota kymmenen sotilasta kuljetti Pietarista Viipuriin. Nuo kaksi kuuluivat siihen joukkoon ja muut kahdeksan — no, niiden ketarat käännettiin taivasta kohti. Toisella näistä vangeiksi otetuista oli kirjekin, kaiketi Viipurin komendantille tarkoitettu.
— Entäs tupakat? huusivat miesjoukosta monet.
— Tupakat on täällä, sepä tietty.
Yksi Koivistolaisen miehistä pistäytyi ulos ja toi olkapäällään ison, niinimattoon käärityn tavarapakan, jonka hän pudottaa jymäytti lattiaan.
— Siinä on aluksi piippuun ja poskeenkin pantavaa, hän sanoi ryhtyen avaamaan niinimattoa.
Näkösälle tuli kimppu mustia, tiiviisti yhteen puserrettuja tupakanlehtiä. Saalis otettiin riemulla vastaan, sillä siitä tavarasta alkoi olla taas puute, kun päämajasta viimeksi tullut tupakkalähetys oli jo lopussa.
Tupakkaa jaettaessa saapuivat kapteeni Lauri Kärki, joka muutamia vuosia myöhemmin aateloitiin ja sai silloin tuon hieman hullunkurisen nimen Kärkisudd, sekä kornetti Matti Karjander. Jälkimmäinen oli ollut venäläisten vankina, mutta päässyt vaihdossa vapaaksi ja liittynyt sen jälkeen Luukkosen joukkoon. Kumpikin oli aika hiprakassa ja esiintyi äänekkäästi. Luukkonen katsoi velvollisuudekseen torua heitä tästä sekä siitä, että olivat lyöneet laimin yhteisen jumalanpalveluksen. Mutta silloinpa Karjander metakan nosti.