— Longströmin Pekka käski sanoa paljon terveisiä, ilmoitti nyt Koivistolainen, kun Luukkosen huomio kääntyi taas häneen.
— Vai tapasit hänetkin! Missä se poika tätä nykyä oikein vaeltelee?
— Säkkijärvellä hän oli palatessani ja piti siellä miehineen kemuja.
— Vai oikein kemuja! Oli tietenkin vetänyt hyvän apajan?
— No, joltisenkin. Oli Viipurin lähistöllä saanut siepatuksi yhdeksän venäläistä kauppiaan renkiä hevosineen ja kuormineen.
— Mitä kuormissa oli?
— Niissä oli jos mitä hyvää, maltaita, silavaa, turskia, hunajaa, munia, kaviaaria, herneitä ja tupakkaa.
— Ohhoh, onpa nyt pojilla herranpäivät. Oikein tulee vesi suuhun tuota kuullessa.
— Pekka oli luvannut päästää miehet vapauteen kahdensadan ruplan lunnaita vastaan. Kaksi niistä oli jo lähtenyt Viipuriin rahoja haalimaan. Niillä rahoilla Pekka aikoo hankkia komppanialleen paremmat varusteet.
— Heh, heh, kyllä se Pekka osaa aina asiansa järjestää. Mutta mitäs junnuja nämä kaksi ovat, jotka sinä mukanasi toit?