Kun kaikki olivat kokoontuneet matkalle lähtöä varten, Luukkonen otti asian vielä puheeksi saattaen ylipäällikön nuhteet omalla tavallaan pataljoonan tiedoksi.
— Ne teistä, niin päälliköistä kuin miehistäkin, jotka harjoittavat väkivaltaa oman maan rahvaan keskellä liikkuessaan, varokoot tästä lähin itseään, hän julisti karkealla sotaäänellä.
— Päälliköistä painakoon tämän kalloonsa varsinkin kapteeni Kärki.
— Minäkös se pahin pukari sitten olen! murahti Kärki silmiään muljautellen.
— En sanonut, että sinä olisit juuri se kaikista pahin, jatkoi Luukkonen, — mutta opiksesi saat monen muun kera ottaa. Pitäkää mielessänne, että me olemme kuninkaan ja isänmaan palveluksessa olevaa sotaväkeä eikä mitään metsärosvoja. Vähänkö meitä on sillä ja monilla muilla nimillä haukuttu! Mutta siitä täytyy tulla loppu. Annahan tänne, Pärttyli, se kreivin kirje, niin minä luen siitä, mitä hän asiasta minulle kirjoittaa.
Levitettyään kirjeen eteensä, aivan kuin olisi sen sisällyksestä kyennyt selvän saamaan, hän luki kulmat rypyssä seuraavaa:
— Ja annan minä täten Herra Majurille tiedoksi, että hänen on tästä lähin pidettävä mitä ankarinta disipliiniä haltuunsa uskotussa pataljoonassa sekä pahimmat väkivallantekijät ja järjestyksen rikkojat joko vangittuina lähettämään tänne päämajaan tai itse heidät muitta mutkitta hirtättämään.
Hän antoi kirjeen takaisin Antoniukselle ja jatkoi:
— Jaa'a, siinä sen nyt kuulitte. Tämä ei olekaan leikintekoa. Disipliiniä, se tahtoo sanoa kuria käskee kreivi pitää yllä. Enkö minä ole koettanut, mutta se ei näy riittäneen. No, lisätään puhtia. Joka tästä puolin ei tottele, niin — kirjeestä sen kuulitte. Uudet miehet painakoot tämän varsinkin mieleensä. Ja muistakoon jokainen, ettei täällä olla hyötymässä ja oman edun tähden, vaan taistelemassa isänmaan ja kuninkaan puolesta. Ja nyt kursailematta matkaan!
Hän nousi hevosensa selkään ja pataljoona lähti liikkeelle, toiset ratsastaen, toiset reissä ajaen ja jotkut hiihtäen. Vaikka joukkoa sanottiin pataljoonaksi, ei siinä tällä haavaa ollut miehiä paljonkaan yli kahdensadan. Ratsuhevosia oli noin kuudellakymmenellä ja nekin enimmäkseen surkean laihoja kaakkeja. Osalla oli täydelliset satulat, toisilla ainoastaan loimi tai rehusäkki ja vitsasta punotut jalustimet.