Kaikki epäröivät. Synkkänä, kulmat rypyssä ja liikkumatta kuin vaskeen valettuna Creutz istui satulassaan. Turhaan Lewenhaupt loi häneen apua anovan katseensa. Creutz ei virkkanut sanaakaan.
— Olisi kai paras lähettää neuvottelijat Menshikovin puheille, virkkoi joku epävarmasti.
— Ja heidän olisi venytettävä keskustelua mahdollisimman pitkälle, jotta kuningas saisi aikaa poistua niin kauas kuin suinkin, lisäsi toinen.
Ehdotus hyväksyttiin ja sopimuksenhierojaksi valittiin yksimielisesti kenraali Creutz. Toverikseen hän sai urhean eversti Dükerin. Venäläisen lähettiupseerin seurassa he lähtivät heti matkaan.
Menshikov oli kukkulalla, josta Creutzin havainnon mukaan oli mainio näköala yli ruotsalaisten leirin. Sieltä saattoi helposti nähdä, kuinka kehnosti asiat laaksossa olivat. Venäläiset asettelivat kiireesti tykkejä paikoilleen ja Creutz käsitti, että kaiken ryhtinsä kadottanut karoliiniarmeijan jäännös olisi tuhon oma, jos ne alkaisivat syöstä tulta sen keskuuteen. Mutta hän ei antanut huolestuneisuutensa näkyä ulospäin, vaan astui tyynenä ja arvokkaana Menshikovin eteen. Kohteliaasti tuo piirakanpaistajasta ruhtinaaksi kohonnut tsaarin suosikki tervehti molempia upseereja.
— Te näette, hyvät herrat, itsekin, kuinka asiat ovat, hän aloitti saksaksi viitaten oman sotajoukkonsa ja sitten ruotsalaisten asemiin, — ja että taistelusta ei näin ollen voi syntyä muuta kuin turha verenvuodatus. Sitä välttääksemme hänen tsaarillinen majesteettinsa tarjoaa teille kunniallista antautumista.
— Te olette nyt rohkeita äskeisen onnenne johdosta, vastasi Creutz. — Mutta vielä on Ruotsin sotavoiman ydin jäljellä. Jos siis meille ei tarjota kunniallisia ehtoja, saatte piankin havaita, ettette ole lasten kanssa tekemisissä.
Kohteliaasti Menshikov vastasi:
— Sen me olemme jo ennen kyllin selvästi havainneet. Siksipä sydämen halusta tahtoisimme päästää noita urhoja, jotka ovat joutuneet sellaiseen asemaan, ettei heitä enää voi mikään auttaa eikä pelastaa. Näkeehän jokainen, jolla on vähänkin järkeä, että he ovat meidän käsissämme. Jos te ryhdytte taistelemaan, maksaa se meille tietysti jonkin määrän ihmishenkiä. Mutta siitä me vähät välitämme, sillä miehiä meillä kyllä riittää. Lopuksi te olette kuitenkin mennyttä joka ainoa mies.
Creutz tiesi, että Menshikovin sanat olivat liiankin tosia.