Vaikkakin Nestori Nikkisellä on eräitä kokemuksia ja vakavia valituksia moottoreista ja varsinkin moottoripyöristä, on hän nyt itsekin moottorin omistaja. Kaupungissamme parhaillaan kiihkeänä raivoava moottorikuume tarttui näet jo häneenkin, ja hän osti moottoriveneen. Ei sellaista suurellista monumenttaalia ja vinsesterimenijää kuin meidän muiden herrojen ryöpältäjät ovat, vaan ainoastaan tätä meidän tavallista seutumme pikkumoottorien peristyyliä ja konstruktiivia: runko meidän venemaakarimme Kemppaisen tekemä, varalaidoilla varustettu savolainen kolmilaita, keskellä Tikkatettara ja laidassa uusimman moottorimekaniikan mukainen auto-ohjausrustinki.
Sellaisilla pikkupäpättäjillä onkin omat etunsa ja erikoisuutensa: ne kulkevat kepeästi, ovat niuhoja kalliille penssiinille, antavat terveen ja terhakan äänen ja maksavat vain varttaalin siitä, mitä esimerkiksi meidän tohtorin »Seere».
Sitäpaitsi on Nestorin moottorissa eräs etu, jota meillä muilla perärännäli- ja pikkukeskusnakuttajilla ei ole: se pakkaakin, kun panee sen pakkaamaan, ja menee sakta ramia, kun panee menemään.
Saatuaan »Jouhtenensa» sen entiseltä omistajalta karvari Kämäräiseltä Nestori teki sillä Kämäräisen kanssa sekä ruuvi- että koulutusajon ja opastui reissulla mielestään yksityiskohtia myöten moottirakkineen kaikkiin kymmeniin konstrumentteihin ja instruvenkkeihin: kaasuttajiin, neulaventtiileihin, magneesiumiin, lauhduttajiin, pensiinihanoihin, automaattiöljyttäjiin, ryyppynastoihin ja mitä kaikkia niitä nyt lieneekään. Tietopiirinsä laajentamiseksi hän osti lisäksi sen 30 markan maksavan moottorikirjan, jonka on tehnyt alallaan tunnettu moottorimonttööri Werner Söderström Porissa.
Seuraavana aamuna Nikkinen osti lyhyen öljy takin ja nahkatakin, pisti vaneeriaskiin lujasti evästä, otti poikien onget mukaansa ja läksi moottorilla kalaan.
Puulattuaan »Jouhtenen» veteen ja pyöriteltyään rannassa sen konetta puolisen tuntia saamatta, siitä esiin pienintäkään pihausta, heitettyään yltään ensin lakkinsa ja sitten öljy takkinsa ja vihdoin nuttunsa ja liivinsäkin hän käski rannalla suu auki katsoa töllöttävän poikansa pinkaista korjauspajalle ja pyytää jotakin asian ymmärtävää miestä tulemaan moottoria katsomaan.
Mies tulikin, vilkaisi koneeseen, hymyili ja avasi pensiinihanan, joka
Nestorilta oli unohtunut kiinni, ja sanoi, että selvä on, ja laittoi
Nestorin taipaleelle.
Meillä ei ole tietoa, missä kaukana tai kuinka lähellä Nestori kävi, mutta kuulimme hänen palanneen iltayöstä, kiinnittäneen »Jouhtenensa» laivalaituriin käydä kalkuttelemaan, juosseen noutamassa kotoaan pensiinikanisterin, täyttäneen veneen säiliön äärilleen ja menneen sitten maata kotiinsa.
Aamulla tuli Nikkisen puotiin joukko ranta-asukkaita kysymään, kuinka kauan kauppias aikoi moottoriaan siellä rannalla käyttää, se kun oli kalkuttanut siellä kaiken yötä ja karkoittanut papatuksellaan koko rantakaupungin unen.
Silloin Nestori vastasi platoonilaisesti, että hool rei, ja kävi taas kaatamassa moottorin säiliön piripinnaksi ja jätti »Jouhtenensa» jouten papattamaan.