Seuraavana aamuna ilmestyi Nikkiseen kymmenhenkinen rantakaupunkilaisten valitsema lähetystö kysymään, aikoiko Nikkinen koskaan moottorinsa papatusta pysähdyttää vai kuinka kauan rantakaupunki saisi viettää unettomia öitä.
Ja Nikkinen ilmoitti, että niin kauan kuin kaupungissa piisaa pensiiniä ja sylinterirasvaa.
Sen johdosta lähetystö rantakaupungin nimessä vaati tietoa ja selvitystä, mitä tämä ainainen kolkutuskometia oikein tarkoitti ja miksi Nikkinen nakututti konettansa yötä päivää. Ja Nikkinen ilmoitti, että kun se moottorin pentele ei näy rupeavan käymään silloin, kun sitä siihen ruuvaa ja reistailee, ja kun se nyt kerran on käynnissään, niin käyköön seisottamatta valmiina tarpeen varalta.
Lähetystö poistui selityksen saatuaan, mutta julkaisi samalla rantakaupunkilaisten kansalaiskokouksen päätöksen, että ellei »Jouhten» pidä papatuksessaan paussia ainakin ensi yönä, niin kokous kiskoo koko kalkattajan nakuttamaan Nikkisen omalle pihalle ja haastaa Nestorin maanantaiksi raastupaan vastaamaan rantakaupungin kotirauhan rikkomisesta ilman lieventäviä asianhaaroja.
Nestori oli lähetystön poistuttua kaiken päivää pahalla päällä ja läksi illalla vähän vesille »viiluuttelemaan» aivojaan.
Hän päästi moottorinsa rannasta, hyppäsi perätuhdolle, vetäisi liikkeellepanokammesta ja läksi kiitämään takapakkia monessa mutkassa pitkin laivalaiturin ympäristöä.
Rannalla seisoi silloin liikemies Latola. Kun Nikkinen kulki perä edellä kymmenettä kertaa laiturin ohitse, tiedusti Latola, että mitä merkillistä sinä aina vain takapakkia ajelet?
— Minä vain koettelen, mitenkä tämä ottaa takaisin. Nämä pikkuväkkärät eivät näet ole siinä taidossa vallan vissejä ja luotettavia instrumenttareita.
Piirreltyään vielä varttitunnin taapäin kulkien mitä kummallisimpia kysymysmerkkejä, puoliympyröitä ja murtoviivoja Nikkinen oli huomaavinaan Latolan suupielessä jotakin epälojaalista hymynvärettä, suutahti ja kiskaisi kiukuissaan kammesta toisinpäin. »Jouhten» puistalti ja läksi kiitämään eteenpäin.
— Hyvin tämä näkyy takapakkia taitelevan, huomautti hän Latolalle. Nyt minä lähdenkin jo etuperin.