Kun »Jouhten» teki vieläkin koukerolta ja käännöksiä ja kurvia ja lenkkejä milloin sinne, milloin tänne, päätti Nestori neuvoa sille hieman järkevämpää kulkutapaa ja tarttui tanakasti auto-ohjaajaan ja väänsi sen parilla voimakkaalla käännähdyksellä niin kiinni ketjuihinsa ja rautalankoihinsa ja ruuveihinsa ja muttereihinsa, ettei ohjauslaite sen siitään enää tikahtanut tai päkähtänyt puoleen tai toiseen.
»Jouhten» kulki keulakaula pitkällä kouhollaan pitkin iltaa suurta soikeaa ympyrää rantakylän edustalla. Ja Nestori istui jouten keskellä venettä ja veti rettinkisauhun toisensa perästä ajan kuluksi.
Katsoen sitä menoa ikkunastaan Löi kommunisti Kostoniemi nyrkkinsä pöytään ja viittasi vihaisesti selkää kohti ja sanoi hammasta purren puoluetoveri Pärssiselle:
— No, on totta kiesaa ja varjele sitä tuolla porvarikoplalla köyhälistön rahaa, kuten tuollakin Nikkis-pösöllä! Siinä on nyt koko illan huviksensa vain rinkiin rullannut ja rallatellut ja näytellyt tälle työkansalle, että on sitä rikkaalla riunoja rellutella.
<tb>
Nikkinen tuli vasta aamulla auringon noustessa rantaan — soutamalla.
Sinä päivänä ei »Jouhten» enää laiturin kyljessä papattanut tarpeen varalta. Ja mitenkäpä olisi papattanutkaan, kun sen säiliö oli tyhjä kuin nuoltu. Eikä Nestori käynyt siihen enää uutta pensiiniä panemassa.
Eipä hän ollut enää muutenkaan koko moottorista milläänkään, vaan jätti sen poikiensa hoteisiin.
Hän halveksii nyt periaatteen ja kokemuksen vankalla pohjalla venemoottoreita yhtä syvästi kuin moottoripyöriäkin.