Muutama sekunti tämän jälkeen oli kuningas ja Schröderheim ennättänyt tälle paikalle ja vedettyään tuon paksuista laudoista kokoonliitetyn oven milt'ei kiinni jäljessänsä, seisoivat he aivan liikkumattomina, samalla kuin kaksi keskenänsä puhelevaa miestä kiireellisesti riensivät heidän ohitsensa, jolloin lautaseinänä oleva, suljettu ovi narisi.
Joku sekunti tämän jälkeen kuului kuninkaan lähellä muuan ääni:
— Kaikki kutsutut ovat nyt tulleet saapuville, ja tiedän kuninkaallisen korkeutenne armollisella suostumuksella voimme siis alkaa tämän kokouksen.
— Sitenpä emme tarvitse enään peljätä tulevamme huomatuiksi, lausui kuningas, kääntyen varovasti, ja huomattuaan raon lautaseinässä jatkoi hän: — foi de gentilhomme, mikä onni meillä onkin, tässähän voimme sekä kuulla että nähdä! Me olemme oikeissa näytännöissä, ystäväiseni; tämä sija saa olla häränsilmänä, — lisäsi hän piloillansa, — hiukan epämukava kentiesi, mutta ehkäpä näyttämö tulee tarjoamaan siitä jonkinmoista korvausta, — ja kumartuen tuohon ravistaneessa seinässä olevaan lomaan, huomasi hän kokonansa, mitä hänen edessänsä tapahtui.
Perimmällä loisti muutamia lamppuja, jotka olivat asetetut ristiin; näiden alla seisoi muuan tummaverinen mies, puettu punaiseen, kantapäihin ulottuvaan viittaan, jonka reunus oli täynänsä mustia merkkejä, jonkunmoinen mustalaispuku, joka hyvin soveltui miehen tulisiin silmäyksiin ja kalpeihin kasvoihin, jotka täydellisesti käännettyinä kuninkaasen päin kokonansa kiinnittivät puoleensa tämän huomion.
— Kolminaisuuden nimessä, — alkoi ristin alla oleva mies, — tervehdin täten teitä, veljet Nyt on alakuu, ja hetki on tullut, jolloin saan teille ilmoittaa, mitä minulle on käsketty. Tämän kartanon mahtava haltijahenki on käskenyt minua kysymään, oletteko te, veljeni, valmiit ryhtymään työhön?
— Ollaan, — kuului nyt jotkut äänet yksimielisesti huutavan.
— Oletteko valmiit tottelemaan ja uskomaan?
— Ollaan, — kuului taaskin tuo heleä vastaus.
— Siis kuulkaatte minua, jatkoi mies, joka tyynenä ja vakavana silmäili läsnäolevia, — tuo mahtava hallitsijahenki käskee teitä kaivamaan ei ainoastansa tämän kellarin koko kivipermannosta, vaan myöskin tämän viereisen. Vasta sen jälkeen on meillä oikeus ryhtyä tarkempiin etsimisiin, ja se paikka, johon aarre on kätketty täytyy meidän itse löytää; mutta se järjestys jota etsimisessä on noudatettava, on seuraava: ylhäisin työnjohtaja on hänen kuninkaallinen korkeutensa, Södermanlannin herttua. Olenpa, haltiahengen käskyn mukaan kirjoittanut muistiin, mitä järjestystä meidän sittemmin tulee noudattaa. — Tuo punaiseen viittaan puettu mies kääntyi nyt syvään kumartaen oikealle, jossa Kaarlo-herttua vakavan ja juhlallisen näköisenä kuulteli hänen puhettansa, ja antoi tälle erään kirjoituksen, josta hän nyt luki: