- Siihen sanon, että vaikka hän olisi kuinka kaunis hyvänsä, täytyy hänellä kuitenkin olla yksi vika.
— Mikähän se olisi?
— Huono kauneudenaisti, teidän majesteettinne.
— Foi de gentilhomme, teillä neiti, on myöskin yksi vika.
— Monta, teidän majesteettinne.
— Te olette liian kaino… vai mistä syystä ette luule voivanne herättää nuoren miehen rakkautta?
— Siitä syystä, että minulta puuttuu se kauneus, jota tuolla tuntemattomalla kavalieerilla sanotaan olevan.
— Mutta teidän silmistänne saa lukea teidän sielunne kauneuden… ruumiillinen kauneus kuihtuu, te tulette solmiamaan hänet lujemmilla, pyhemmillä siteillä, kuin ne ovat, joilla moni kaunotar voisi sitoa hänet. Totta puhuen, neiti, minä mietin teidän yhdistämistänne erääsen henkilöön, jota kohtaan tunnen mitä suurinta luottamusta ja jolle itse puolestani olen antanut ystävyyteni.
Heleä puna nousi neiti de la Gardien poskille, ja syvällä kumarruksella salaten sitä hämmästystä, jota kuninkaan sanat hänessä oli vaikuttanut, antoi hän nyt tämän kulkea ohitsensa.
— Henkilöön, jolle Kustaa-kuningas oli antanut ystävyytensä,… kauniimpaan hänen hovissansa, — voisikohan se olla?… Hedvig de la Gardie, joka loi tutkaisevan silmäyksen tuohon kirjavilla väreillä ja hohtokivillä koristettuun joukkoon, antoi nyt silmänsä pysähtyä Armfelt'iin jota kuningas nyt lähestyi. Samalla hetkellä avattiin salin ovet, ja Fredrik-herttua astui sisään sulttaanin komeassa puvussa, seraljinsa, vartijoiden, soittajien ja tanssijattarien seuraamana. Tämä loistava joukko, jossa Magdalena Rudenschöld'kin oli, pysähtyi keskelle laattiata, missä herttua-sulttaani istahti muutamille täytetyille patjoille, joita mustat orjat hänen luoksensa vierittivät, samalla kuin seraljin naiset ryhmään järjestettyinä häntä ympäröivät ja tanssijattaret hyppivät erästä tätä tilaisuutta varten harjoitettua tanssia, joka oli odottamatoin huvi Kustaa-kuninkaalle, joka tämän johdosta heti lausuikin veljellensä joitakuita kohteliaita sanoja.