— Regina-kultani, sepä onkin hyvä… Mutta pankaa nyt huntu päähänne, minua haluttaa mennä kävelemään, raitis ilma tulee tekemään minulle hyvää, ja Regina voi tulla mukaani.
Magdalena teki pitkän kävelyretken tänä varhaisena aamuhetkenä, kaupungin kadut olivat jo aikoja sitte jääneet hänen jälkeensä, ja hän pysähtyi erään Eläintarha-kaupungiksi nimitetyssä kaupunginosassa olevan mökin edustalle.
— Ai'otteko, neiti, mennä sisään tuonne?— rohkeni Regina kysyä.
Magdalena nyökkäsi myöntäen päällänsä:
— Ai'on etsiä erästä ompelijatarta, jonka luulen täällä asuvan. Uusi, valkoinen hameeni tarvitsee korjaamista, reunusteet ovat varsin sopimattomat ja laskokset peräti epäonnistuneet. Tulkaa nyt tännepäin…
Regina hymyili tuon kauniin hovineidin seljän takana. Eikö se, että Magdalena tällä hetkellä ajatteli huonosti tehtyä hametta, todistanut, ett'ei hänen sydämensä suru mahtanut olla liian raskas? — Ja vaikka Regina piti kovin tavattomana ja sopimattomana että vapaasukuinen neiti itse toimitteli tällaisia asioita, ei hän tehnyt vastaväitteitä, joita hän varmaankin muutoin olisi tuonut kuuluviin, vaan seurasi häntä vaijeten.
Huone, johon Magdalena nyt tuli, oli pitkä, nelisnurkkainen, ja suuri oli neiti Holm'in hämmästys nähdessänsä niin ylhäisen naisen halvan ovensa sisäpuolella.
— Täällähän on oikein hauskaa,— lausui eläväisellä ystävyydellä neiti Rudenschöld, silmäillen noita valkaistuja seiniä sekä akkunan laudalle riviin asetettuja kukkaruukkuja ja valkoisia verhoja pienten akkunain edessä. — Minun pisti tänään päähäni, — jatkoi neiti Rudenschöld, — nähdä teitä kodissanne, neiti Holm, ja nyt olen täällä. Tulkaa sisään, Regina-hyväni. Niin, neiti Holm, teidän pitää tulla luokseni korjaamaan erästä hametta. Ah, nuot ovat varmaankin teidän äitinne ja sisarenne, joista olette maininneet, — keskeytti Magdalena, nähdessään avonaisesta ovesta erään kalpean vaimon, jonka rinnalla istui puolikasvuinen tyttö, joka hymyillen antoi villakarstat levätä Magdalenaa tervehtiessänsä.
— Äitini on nyt varsin halvattu eikä voi liikkua, — lausui neiti Holm, anteeksi anoen, kun tuo i'äkäs vaimo ei Magdalenan sisääntullessa noussut seisovallensa; — mutta sisareni on vireä ja näyttää tulevan kunnolliseksi sekä hyväksi oppimaan.
— Niin, Jumala sitä lasta siunatkoon, hän tekee hyvin muiden mukaan, vaikk'ei voi nähdä eikä kuulla, keskeytti äiti, vilkaisten lempeydellä nuorimpaan lapseensa, joka, hyvin käsittäen puheen olevan itsestänsä, kainosti loi silmänsä ales, samalla kuin Magdalena silitteli hänen vaaleatukkaista päätänsä.