Magdalena, joka yhä antoi taluttaa itseänsä kauemmaksi, näki hämmästyneenä vapaaherratar Rålamb'in, joka säälien häntä katseli, ja nojaten hänen olkapäähänsä antoi neiti Rudenschöld muutaman sekunnin kyyneleensä vapaasti vuotaa.

Mennyttä, ijäti mennyttä oli Armfelt hänelle, tahi tuli tämän kumminkin hänelle olla! Ah, mitä oli hänellä enään jäljellä maan päällä, sittekun tämä oli toisen oma.

— Päätäni vaan vähän huimasi, pyörrytti,— kuiskasi Magdalena, nähdessään ne levottomat silmäykset, joita tuo suojeleva ystävättärensä häneen kiinnitti, — kirkossa oli kentiesi liian lämmin, tahi kentiesi kukkakimppujen tuoksu tahi…

— Älkäämme ajatelko teidän pahoinvointinne syytä, pääasia on, että jälleen tulette terveeksi…

— Luuletteko te kenenkään huomanneen,., oi, minä en soisi…

— Vihkimisen aikana olin minä teitä lähinnä, ja muiden huomio oli niin kiinnitetty morsiuspariin… juokaa hiukka vettä, Magdalena, ja sallikaa minun hautoa ohimoisiannne…

— Minä voin nyt paremmin…

— Kuten sanoin, minä luulen sangen harvan teitä katselleen ja jos te pian voitte mennä sisään, tulee teidän poissaolonne tuskin huomatuksikaan. Niin, mikä vaihetteleva päivä, hoijakoita ja näytelmiä; mutta näistä puhuen teillä oli miellyttävä osa tuossa "Lumotun metsän valloittaminen" -nimisessä näytelmässä!

Katkera tuskan vivahdus ilmestyi Magdalenan huulille. Eikö elämäkin ollut näytelmää ja eikö seuraelämä pakoittanut kutakin näyttelemään eri osaansa? Eikö hänenkin täytynyt hymyillä ja laskea leikkiä, samalla kuin tuska ahdisteli hänen sydäntänsä! Mutta tulisiko hänellä olemaan nyt voimaa näyttämään Armfelt'ille välinpitämättömyyttä ja kylmyyttä? Hänen täytyi, — tuo suuri uhri oli täytettävä!

Hän nousi äkkiä tuolta pitkältä, kapealta sohvalta, jolle hän tuskansa valtaamana oli vaipunut, ja mennen kuvastimen eteen, katseli hän itseänsä tarkoin. Niin, tuolla huulillansa olevalla hymyllä voi hän esiytyä hänen silmäinsä edessä ja kohdata häntä. Magdalenan kasvot olivat kalpeat ja hiukan laihahkot, hänen silmänsä näyttivät suuremmilta ja loistavammilta — hänen ajatustensa tuskallinen ristiriitaisuus oli jättänyt nämät jäljet itsestänsä. Tulisiko Armfelt tätä huomaamaan ja mitä tulisi hän siitä ajattelemaan? Voisiko hän tänä päivänä puhua Magdalenalle, ja mitä olisi hänellä tälle sanomista? — Täten kiusasi hän itseänsä tuskissaan alituisesti uusilla, ikävillä kysymyksillä ja antoi vaan lyhyviä, katkonaisia vastauksia niihin kysymyksiin, joita vapaaherratar Rålamb hänelle teki ja jotka koskivat joko sitä hoijakkaa, jota he edellä puolenpäivää olivat olleet katsomassa tahi sitä näytelmää, jossa he vähää ennen vihkimistä olivat olleet sekä johon kuningas itse oli tehnyt suunnitelman ja jonka aineena oli ollut Tasson "vapautettu Jerusalem"; siinä oli näyttelijänä ottanut osaa kuningaskin ynnä hänen molemmat veljensä, ruhtinatar Sofia Albertina sekä kaikki, joita, ollen heidän läheisessä seuruessaan, voitiin pitää nuorina ja kauneina.