— Nyt olen minä jokseenkin voimissani… oi, kiitoksia kaikesta osoittamastanne ystävyydestä! — lausui vihdoin Magdalena, joka iloisen näköisenä kääntyi vapaaherratar Rälamb'in puoleen.
— Morsiusväki on nyt kokoontunut saliin, tulkaa, rientäkäämme sinne!
Pian oli Magdalena ruhtinatar Sofia Albertinan lähellä, joka ystävällisesti viittasi nuorta hovineitiään luoksensa ja nyt alkoi jutella puoliääneen hänen kanssansa.
Mutta Magdalenan selän takana viuhdottiin ahkeraan viuhkoilla ja kuiskaeltiin, että neiti Rudenschöld'illä oli äsken kirkossa ollut joku taudinkohtaus.
— Se oli veikistelemistä ja huomioa herättämistä, — lausui naurahtaen kreivitär Vrede.
— Anteeksi armollinen kreivitär, — keskeytti Axel Fersen, joka seisoi niin lähellä, että hän oli kuullut nuot muistutukset, — haluaisinpa nyt lausua erään vanhan sananparren.
— Mikähän se olisi? — kreivitär Vrede kumartui veikistellen eteenpäin, jolloin kreivi Fersen hiljaa kuiskasi:
— Muita luullaan itsensä kaltaiseksi.
Tämän lausuttuansa riensi hän pois ja silmänräpäys sen jälkeen seisoi hän Magdalenan luona.
— Neiti-hyvä — lausui tuo nuori jalosukuinen nähtävällä ihastuksella, — sallitteko minun johtaa teitä valtiosaliin, jossa tanssi soihtujen valossa kohta alkaa?