— Minusta näyttää se mahdottomalta… onhan hänen kuninkaallinen korkeutensa, Kustaa Adolf, vielä lapsi.
Nyt nauroi kuningas ääneensä, ja muutaman silmänräpäyksen kuluttua yhtyi Armfelt mitä iloisimmasti tuohon nauruun sekä lausui:
— Luulenpa nyt rohkenevani käsittää…
— Gösta-hyväni, eihän minulla silloin, kun mitä innokkaammin koen saada avioliittoa toimeen, voitolla vihollisia hankkeita. Tanska on minua epäillyt, mutta minä toivon meidän hyvän välimme jälleen palajavan. Niin, sen täytyy minussa nähdä ystävänsä, jos… — kuningas keskeytti puheensa, ja hänen loistavat silmänsä kohtasivat Armfelt'in ihmetteleviä silmäyksiä.
— Minä olen ikäänkuin pimeydessä, jota teidän majesteettinne suurten, nerokkaiden hankkeiden salama väliin valaisee.
— Kuulehan, Gösta, muuan salainen asiamies on ollut Norjassa tutkimassa kansan mieltä olisiko se halukas liittymään Ruotsiin, ja tämä asiamies on tuonut minulle sangen mieluisen viestin.
— Tunnettu asia on koko Europan katsovan teihin ihmetellen, ja norjalaisten salaisen suosion johdosta näen jo hengessä suuren kuninkaani sotajoukon eturivissä voittajana tunkeutuvan tuohon maahan.
— Ei aivan niinkään. Ilman syyttä on tahdo hyökätä heidän kimppuunsa, minä en tahdo alkaa sotaa, minua miellyttää enemmin itseni puolustajana oleminen. Sinä panet silmäsi suureksi, Gösta… leskikuningatar Juhana Maria on minun välikappaleeni; hän pelkää valtansa menettämistä; jos hän rupeaa luulemaan sen olevan vaarassa samoin kuin henkensäkin… niin, että kaikenlaatuiset vaarat häntä ympäröivät — ja hän tulee uskomaan sen, siitä minä kyllä pidän huolen, — niin tulee hän peljästyksissänsä olemaan halukas käyttämään tehokkaita keinoja, joihin valtansa suojelemisen halu häntä tulee pakoittamaan. Jos ei hän onnistuisi, tulee hän kiitollisuudella vastaanottamaan sen turvan sekä avun, jota Ruotsi hänelle tarjoaa. Missä tapauksessa hyvänsä saamme tilaisuutta näyttää laivastomme, Köpenhamina hämmästyy ja sitte…
— Sitte, teidän majesteettinne?
— Tulen kentiesi säätämään lakeja — Kristianborg'issa.