— Minä kunnioitan hänen jaloa luonnottansa sekä pidän arvossa hänen ritarillista käytöstänsä…
— Noh, siispä tahdon tehdä hänet onnelliseksi tämän tunnustuksenne kertomisella… te tulette kerta oppimaan häntä rakastamaan, Magdalena; hän on todellinen jalosukuinen, jota te ylpeydellä voisitte nimittää puolisoksenne.
— Oi, en, en, sitä en voi, sitä en koskaan tule oppimaan! Todellisesta ja vilpittömästä rakkaudesta voi sydän sykkiä ainoastansa yhden kerran elämässä… olenhan kerta tuntenut tätä autuutta… sanokaa se hänelle… ja minun lempeni on yhtä uskollinen kuin toivotoinkin.
Kirkkaat kyyneleet kimaltelivat Magdalenan silmissä ja hellästi puristaen piti hän kreivitär Piperin kättä omassansa.
— Te puhutte ikäänkuin mieletöin lapsi,— vastasi Sohvi Piper, puolittain sääliväisesti puolittain loukatusta ylpeydestä, että hänen veljensä, hänen, jolle eräs ruhtinas turhaan oli kosijana kumarrellut, ja erään Ruotsin mainiomman jalosukuisen poika, eräs tämän maan etevimmistä ylhäisistä tuli hyljätyksi eräältä köyhältä ja toisen vallassa olevalta hovineidiltä, jonka ainoa etevyys ainoastansa oli harvoin nähty kauneutensa. — Niin, Magdalena, ikäänkuin mieletöin lapsi,— kertoi kreivitär — ja uskokaa minua, te työnnätte luotanne tällä hetkellä todellisen onnen ja varman menestyksen; te tulette joskus selvästi huomaamaan tämän, mutta silloin se jo on liian myöhäistä!
Liikutettuna nojausi Magdalena sohvan patjoihin; jonkinlainen ahdistuksen kaltainen epäröiminen oli hänet vallannut. — Entä jos hän ehkä… entä jos hän lupaisi koettaa lempiä Axel Fersen'iä?
Tässä silmänräpäyksessä kävi Armfelt tuon pienen syrjähuoneen läpi, jossa kreivitär Piper ja Magdalena tähän asti häiritsemättä olivat vaihettaneet ajatuksiansa; kylmästi ja vieraasti tervehtivät hän ja Magdalena Rudenschöld toisiansa.
— Ei, ei, en voi! — kuiskasi Magdalena puristaen vielä kerran helleydellä kreivitär Pipetin kättä.
KAHDESKYMMENESKAHDEKSAS LUKU.
Haga'n tuuheassa puistossa astuskeli kuningas Kaarlo-herttuan rinnalla. Päättäen herttuan synkeästä otsasta ja tuosta vähäisestä värisemisestä, joka väliin pudistutteli hänen käsiänsä, ei keskustelun aihe ollut hänestä mieluisinta laatua.