— Sitä vastaan ei voi kukaan väittää, vastasi Regina, joka oli tämän kreivillisen perheen hovimestarin leski ja jolla Magdalenan imettäjänä oli jonkinlainen vapaampi puheenvalta, etenkin niissä asioissa, jotka koskivat hänen nuorta neitiänsä. Mutta vaikka Magdalenan ensimmäinen ilmestyminen tuottikin Reginalle surullisia aavistuksia, ei ne kuitenkaan millään tavalla häirinneet tuon tytön iloista mieltä, joka kiihkeni milt'ei vallattomaksi, sittekun hän äitineen ja sisarineen oli saanut sijan yhdessä niistä parvista, jotka oli rakennettu katselijoita varten siihen suureen kilpataisteluun, joka elokuun 30 päivänä tulisi tapahtumaan Drottningholm'issa.
Ylhäisimmissä piireissä ei nyt puhuttu muusta kuin varustuksista, hunnuista, kypärintöyhtöistä ja vyöhyistä. Hienojen naisten ompelupuitteet välkkyivät helmistä, säkenöivät hohtokivistä ja kullalla ommellusta sametista ja loistavat silkkikankaat peittivät sohvat ja tuolit.
Rudenschöldinkin perhe teki suurenmoisia valmistuksia, ja jopa tarttui tämä into vakavaan Karolina-neitiinkin.
Tuo tärkeä päivä tuli. Hopeakankaisessa hameessa ja hunnussa sekä helmiä kiedottu otsallensa esiintyivät Magdalena ja hänen sisarensa arvokkaina hovineitinä, jotka kyllä ansaitsivat että joku ritari asussaan kantaisi valkoista väriä, jonka he yksimielisesti olivat itsellensä valinneet. Magdalenan siniset, vilkkaat silmät tähystelivät parvea ja taisteluaituuta. Mikä ihmeellinen loistava näky!
Ritareja, välkkyvät aseet kädessänsä ja liehuvat töyhtöt kypärissänsä, hovi-rouvia, joiden päähineet olivat koristetut helminauhoilla ja vitjoilla, kiiltävillä paratiisilinnuilla, loistavilla kukilla sekä heiluvilla sulilla ja joilla oli valkoiset jalokivistä hohtavat sormet, pidellen voittajien palkintoja.
Uneksien ajassa vuosisatoja takaperin, kuulteli Magdalena julistajien huutoja, hevoisten hirnuntaa, kilpien helinää sekä torvien toitotusta.
Eräs kypärillä varustettu ritari kumartui tervehtien. Magdalena säpsähti. Ketä tarkoitti tämä tervehdys? Punastuen liikutti hän päätänsä; olipa jotakin uutta, vaikk'ei aivan odottamatointa, että joku ihmettelevä silmäpari kiinnittyi häneen, ja hymyillen katseli hän nyt ritarin solakkaa vartaloa, tämän kannustaessaan hevoistansa ja heti sen jälkeen rientäessään kilpailuradalle.
Voittajana laskeusi hän pian toiselle polvellensa Magdalenan eteen ja osoittaen kypärintöyhtöänsä, jota ko'ossa pitävä oli tehty valkoisesta hopeanauhasta lausui hän:
— Minä suosin teidän väriänne neiti.
Ujosti punastuen vastasi Magdalena: Tänne tullessani en ajatellutkaan ketään ritaria.