— Lausu, oletko vihoissasi?

— Olenhan aivan tyyni.

— Ja oletko ollut kovin vihoissasi?

— Jätä menneet siksensä, paroni Armfelt, minä en niitä enään muistele.

— Mutta minä… minä palajan yhä…

— Se on anteeksiantamattoman yksitoikkoisena elämistä.

— Sinun sydämesi on jäästä.

— Vaikk'ei täydellisesti niin kylmäkään, ei sitä kuitenkaan voi saada sulamaan.

— Kuinka voit laskea pilaa nyt?

— Koska kaikki meidän välillämme on unohdettu ijäisesti.