— Mitä, virka?…
— Hairahduksessani löydän autuaallisuuteni.
— Se tunne, joka meidät yhdistää, ei olekaan hairahdus. Kuinka usein täytyy minun sitä kertoa, lemmittyni?
— Tahdon sinua niin mielelläni uskoa… niin, sinua uskon! Herrani ja haltijani… vaan eipä oikein niinkään, sillä ennemmin olet sinä sieluni kaksoisveljes, osa minusta, minun oma pojuni. Ja kuule nyt vaatimukseni, minä pyydän vakinaista virkaa korkealla vuosipalkalla tuon tytön lemmikille…
— Sen viran hän tulee saamaan, Magdalena, toimita minulle vaan hänen paperinsa…
— Ja sitte sinä puhut asiasta kuninkaalle?
— Tässä käteni vakuudeksi.
— Tyttö tulee hämmästymään, tulee onnelliseksi morsiameksi ja siksi hän tulee minun kauttani!
— Salli minun painaa huuleni noille vienoille kukkasille, joita ilosi on luonut valkoisille poskillesi.
— Koko suudelmatulvan, lemmikkini, jos niin haluat!