— Sitä en voi tehdä, en voi!
— Malla, lemmikkini, salli vaan yksi kysymys: voitko todellakin tuntea itsesi onnelliseksi niissä oloissa, joihin olet joutunut? Voiko sinulla olla mielen lepoa ja rauhaa?
— Älä kysele minulta, Karolina! — pyysi Magdalena liikutettuna.
— Jumalan kiitos, ett'ei omatuntosi vielä ole kokonansa nukkunut! Sinä huomaat itse, niin te'et, kaiken tuon onnettoman hairahduksesi. Ja mihin tulee se lopulta viemään? Ennemmin tahi myöhemmin tulee hän, jolle sinä olet kaikki uhrannut, sinut hylkäämään. Joku oikku, uusi kaunotar…
— Kuinka vähän sinä häntä tunnet! Mutta minä sanon sinulle, että jalompaa sydäntä kuin hänen ei olo toista olemassa! — Magdalenan äärettömästä autuaallisuudesta loistavat kasvot kääntyivät hänen sisärensä päin. Niin kauan, kuin häntä itseänsä ahdistettiin, tunsi hän itsensä alakuloiseksi ja tuskan valtaamaksi sekä sydäntänsä syvältä vihlovan; mutta nyt oli kysymys hänestä, — ei mihinkään siihen ylevään ja jaloon, jolla Magdalena mielikuvitelmassansa oli hänet koristanut, saisi kajota, sen pitäisi olla menehtymätöintä ja ikuista kuin hänen lempensäkin; ja vakavan näköisenä lisäsi hän: — Sano, mitä tahdot, mutta älä lausu mitään pahaa hänestä!
— Sinä olet oikeassa, hänestä olemmekin jo keskenämme puhuneet liiaksikin monta sanaa! — vastasi Karolina Ehrenkrona kylmäkiskoisesti. Hetken vaijettuansa jatkoi hän: — Minä vastustelin aina sitä, että sinä niin nuorena kuin toit, jättäisit kodin suojelevan turvallisuuden. Turhaan varoitin minä äitiämme; kunhan se vaan ei koskisi häneen liian kipeästi, kun lavertelevat kielet ennemin tahi myöhemmin tulevat kertomaan hänelle niitä huhuja, joita sinusta on kulkemassa! Ah, Magdalena, äsken puhuit nauttimastasi kunnioituksesta… jospa kuulisit viuhkojen takaiset; kuiskeet, jospa näkisit ne ivalliset silmäykset, joita sinuun luodaan, niin ei "kunnioitus"-sanaa koskaan pääsisi huuliltasi.
— Kuinka oletkaan katkera!
— Siksi, että sinua niin paljo rakastan. Malla, suo minulle sananenkin lohdutukseksi!
— Asia on nyt niin, kuin se on.
— Mutta eihän se tule jäämään sellaiseksi?