— Ja kuitenkin on tämä sota minulle kovin vastenmielinen… kuningas väittää sen tulevan minun vastenmielisyydestäni Toll'ia kohtaan.
— Ja onko hän sitä väittäessään peräti väärässä? — keskeytti Magdalena hymyillen.
— Niin, saadaan nyt nähdä, tulevatko ne edut, joita Toll on kuvaillut kuninkaalle todellakin toteutumaan, — jatkoi Armfelt ajatuksiinsa vaipuneena, siinä tapauksessa olen minä ennen muita halukkaampi sotaan, mutta…
— Ja sinä luulet siis sodan olevan tulossa? Magdalenan äänessä oli vapiseva värähdys.
— Josko se on tulossa… sitä ei ole enään epäilemistäkään. Kuningas on tänään esiintynyt valtioneuvostossa sellaisilla uutisilla Nolcken'ilta, että kahdenkymmenentuhannen miehen lukuinen sotajoukko on koottu seitsemäntoista virstaa Pietarista sekä käsketty lähtemään rajalle, ja että me tässä maassa voimme odottaa kaikkea.
— Mutta minä luulen sinun sanoneesi majori Morian'illa olleen kaikenlaista hyvää ilmoitettavana, että venäjänpuoleinen raja oli milt'ei puolustamatta ja…
— Jos sen sanoin, — Armfelt hymyili, — tapahtui se hajamielisyydestä, ja minä pyydän sinua, lemmikkini, unohtamaan sen… nähdessäni sinut, Magdalena…
— Et voi laskea pilaa, noh, sepä on todellakin hyvä ja hauskaa minulle, — vastasi Magdalena iloisesti; — mutta en käsitä kuitenkaan vielä täydellisesti tarkoitustasi.
— Onko sen käsittäminen niin tarpeellinenkaan?
— Mitä tarpeellisin, — vastasi hän veitikkamaisesti.