— Vaikka nyt olenkin maininnut majori Morian'in tuoneen hyviä tietoja, niin en voi… voi… niin, Magdalena, kuninkaassa täytyy olla hiukka poppamiehenkin vikaa, ymmärräthän, ja hyvät uutiset voivat pian muuttua huonoiksi ja päinvastoin. Tarvitaan vaan muutamia pieniä temppuja, niin ovat uppiniskaiset valtioneuvokset lauhkeita kuni lampaat, ja lampaat voivat pian muuttua aroiksi jäniksiksi, jos no kasakoissa ja tataroissa näkevät julmia metsästäjiä. Niin kaikki riippuu siitä, että ymmärtää hyvin asiansa, ja sen meidän kuningas tekeekin, ja sentähden onkin meidän valtioneuvostomme hänen mielensä mukaan äänestäneet mitä kiireellisimpiä ja voimallisimpia keinoja voidaksemme kohdata väkivaltaa väkivallalla.
— Väkivaltaa väkivallalla; mutta jos kaikki on niin rauhallista Venäjän rajalla, niin?…
— Niin kuningas kyllä tulee pitämään huolta, että… mutta puhukaamme jostakin muusta, Magdalena.
— Mielelläni… valtioviisaus on minusta ikäänkuin petollinen virvatuli, joka voi panna minut oikein päästäni pyörälle. Mutta sota Göstani…
— Niin, Magdalena… meidän täytyy eroita; ja huomenna lähden Suomeen.
— Lähdet… huomena.
— Kenraalimajuri Armfelt on määrätty ylipäälliköksi, ja everisti Hastfer ynnä minä tulemme hänen ylipäällikkyydellänsä johdattamaan kolmea pienempää osastoa.
— Sinä lähdet, ja jo huomenna, — kertoi Magdalena, joka ei ajatellut mitään muuta, ja katseli häntä kyyneleistä kimaltelevin silmin.
— Kuinka olenkin tänään rientänyt tulemaan luoksesi… niin, moniaita rauhallisia silmänräpäyksiä luonasi, joiden suloisen muiston tahdon viedä muassani…
— Oi, jospa saisin sua seurata.