— Pääsi siis pystyyn, Magdalena, en ole lempinyt ketään naista niin kuin sinua.
— Sinä olet lempinyt monta… minä haluaisin olla ainoa…
— Mustasukkaisuuden mielettömyyttä…
— Ainoa, kuten sinäkin olet minulle.
— Sydämesi ensimäisen liekin olen sytyttänyt, se on minun ylpeyteni.
— Ah, ensi kerran sinut nähdessäni tuntui minusta, ikäänkuin olisin herännyt pitkällisestä, ikävästä unesta.
— Sinut nähdessäni muuttuivat minusta muut mielitekoni ikäänkuin varjoiksi.
— Ja nyt sinä tulet minut jättämään… onnellisuuteni oli liian suuri, ollaksensa pysyväinen, niin, siten se on. Sinä lähdet pois sotaan ja vaaroihin… kentiesi et milloinkaan palaja…
— Jos kaadun, tulet sinä olemaan viimeinen ajatukseni!
— Minusta tuntuu, ikäänkuin voisivat minun käsivarteni sinua suojella.