— Valkoiset kuin lumi…

— Kuolema… masentava ajatus. Ei, sinä et saa erota täältä ennen minua!

— Sitä en tule tekemäänkään, minä aavistan, ett'ei se tule tapahtumaan!

— Tällä silmänräpäyksellä tunnen sielussani, ikäänkuin olisi lempeni näkymätöin suojus ympärilläsi.

— Niin se on, armahani!… Kultakutrinen impi, kuinka aika rientää sinun läheisyydessäsi. Ah, salli minun nyt sinua oikein katsella!

— Ei, ei, vielä et saa mennä!

— Lausu vielä kerran minua lempiväsi…

— Niin, sydämeni pohjasta!

— Tuota suloista ääntä en koskaan unohda! Hyvästi, sa rusoposki, sa simasuu, hyvästi! Ei, ei ikuisesti… vielä näemme toisemme, vielä saan levätä sylissäsi!

KOLMASKYMMENESSEITSEMÄS LUKU.