Korkeaäänisiä hurraahuutoja sekaantui huokauksiin sekä kyyneleihin, ja kuningas, joka oli noussut Amfion-nimiseen laivaan, lähetti liikutetun hyvästijätön silmäyksen rantaan.

Kuningas oli poissa, ja pääkaupungin asujamet, levottomuuden valtaamina ja aavistaen tulevaisuutta täynänsä onnettomuuksia, odottivat tuskallisessa jännityksessä niitä uutisia, joita sotatantereelta rupeaisi kuulumaan.

Eräänä sellaisena päivänä teki neiti Rudenschöld palvelusta ruhtinatar
Sofia Albertinan luona.

Aamupostissa oli tullut joitakuita kirjeitä, ja Sofia Albertina, vaatehittuna hienosta silkkikankaasta, kalliista karrikkaista ja koruompeluksista valmistettuun aamupukuun, työskenteli niin innokkaasti niiden lukemisella ja niihin vastaamalla, että tavallinen edellä puolenpäivän pukemisaika oli mennyt ohitse. Vihdoinkin nousi hän kirjoituspöytänsä äärestä, joka oli tehty jostakin mustasta puulajista porsliinisilauksilla, joihin oli painettuna ajatuslauseita, ruusunnuppuja, perhoisia y.m., ja järjestäen papereja, jotka olivat levitetyt maalausten yli, lausui hän:

— En voi käsittää, mitä Kustaa-kuningas lienee ajatellutkaan, sitä en todellakaan voi! — Nämät sanat lausui hän kentiesi enemmän itsellensä kuin Magdalenalle, mutta huomaten tämän kysyväisen silmäyksen, lisäsi hän: — Viime kuun 22 päivänä tuli meidän laivastomme näkyviin Dagerort'in kohdalla eräs venäläinen laivasto, jossa oli muutamia linjalaivoja ja rekatteja. Minä näen, ystäväiseni, että te luulette meidän laivastomme taistelleen ja voittaneen…

— Sitä toivon, teidän kuninkaallinen korkeutenne.

— Siten olisi voinut tapahtua, niin varmaankin olisi niin käynytkin, — ruhtinattaren kalpeille kasvoille ilmestyi levottomuuden vivahdus; — mutta mitä voikaan Kaarlo tehdä, ollen estettynä kiellolla, ett'ei hän saisi olla päällehyökkääjänä. Tästä syystä täytyi hänen antaa vihollisen esteettä mennä menojansa ja vihoissansa paiskasi hän hattunsa laivankanteen, jotta höyhenet lenteli ympäri. Voin kylläkin käsittää Kaarlon kiukkua; mutta ihmettelenpä, eikö, asiain ollessa sillä kannalla, hänen majesteettinsa ole ajatellut… — ruhtinatar keskeytti puheensa hymyillen: — mutta mitäpä minä oikeastansa kaikesta tästä ymmärrän! Sota ja valtiovehkeet oikein saattavat meidän päämme pyörälle… meidän toimemme, Magdalena, pitäisi oikeastansa olla pukeuminen, ja todella onkin aika, että ryhdyn siihen.

Tällä tavoin ei tuskin yhteiskunnan ylhäisimmistä alhaisimpiin asti puhuttu näinä aikoina muusta kuin sodasta. Suursaaren tappelusta riemuittiin, ja vuodatettiin kyyneliä tuon onnettoman retken johdosta Haminaa vastaan, ja ne viestit, joita tästä lähtein yhä taajemmin saapuivat, antoivat alati uutta levottomuuden ja alakuloisuuden aihetta.

Magdalena seurasi tapauksia sekä vehkeitä Suomessa ja Tanskan pian tämän jälkeen tapahtunutta sodanjulistusta lempivän sydämen kaikella ahdistuksella. Valtakunta vaarallisessa tilassa, ja hänen lemmikkinsä, kuninkaan ystävä ja suosikki tekemisissä kapinallisen sotajoukon kansaa — mikä vaarallinen asema, kadehtijoiden ja vihamiesten ympäröimänä kuin hän oli kaikkiaalla! Hän kuvitteliihe Armfeltin asemaa vaihettelevilla väreillä, voimatta saada minkäänmoista lohdutuksen aihetta. Kuninkaan lyhyt olo Tukholmassa, Magdalenan saamatta edes silmänräpäystäkään häntä nähdä saati puhutella, hänen alakuloisuutensa ja tuo miltei ihmispeloksi sanottava, joka oli hänen olennossansa, jyrkkä vastakohta hänen entiselle esiintymisellensä, joka kaikki Magdalenalle kerrottiin, lisäsi hänen pelkoansa. Huojennuksena oli hänelle kuitenkin se, ettei hänen tarvinnut näyttää iloa, jota hän ei tuntenut, ja ettei hänen tarvinnut vaivata itseänsä huvittamalla leikillisillä pilapuheillansa Sofia Albertinaa, joka kuninkaan lähdettyä oli rientänyt Svartsjöhön, jossa hän yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa vietti kauniin syyskuun ajan.

Eräänä sellaisena päivänä istui Magdalena puutarhan lehtimajassa, joku kirja oli auki hänen polvellansa, samalla kuin hänen haaveilevat silmänsä katselivat auringon laskua. Linnan akkunat loistivat purppuraleimussa, kukkakihermäin ja pensaiden yli värisi punainen hohto, ja heisipuiden tuoksu lisääntyi.