— Olkoon niinkin, rohkenenpa vielä sanoa hänen olevan suurimman pelkurin, kuin tunnen; mutta eihän se estä häntä asettumasta joukon eturiviin ja tekemästä päällekarkausta. Hänen rohkeutensa on teeskenneltyä ja näyttää minusta paljoa jalommalta kuin synnynnäinen, — hän on meidän kuninkaamme eikä hän sitä koskaan unohda.
— Ah, jospa hän pian voisi tehdä rauhan!
— Sitä toivon, saadakseni oleskella kanssasi… mikä autuaallisuus sinun omaamisesi on!… Ainoastansa valoisat kuvat, iloiset ajatukset voivat tällä hetkellä päästä minun sielussani valloillensa.
— Niin on minunkin laitani… vaikka olenkin peljännyt, tunnen nyt vaan riemua.
— Magdalenani!
— Oi, että vielä kerran saan olla sinun läheisyydessäsi… vaarallisessa läheisyydessäsi.
— Lempeni on liekkiä, vereni on tulta… kuultele sydämeni tykytystä!…
— Ajeltuina kuin rajutuulessa…
— Poskesi ovat hieman vaalenneet…
— Sinun tähtesi ja sinun kauttasi!