— Uuttako? Sen kait pitäisi koskea uusia kuoseja? — lausui tuo uljas ja pulska kaartin upseeri, joka veitikkamaisella silmäyksellä katseli tuota karvanahka ranteista päähinettä, joka Magdalenalla oli ollut päässänsä ja jonka hän oli laskenut marmoripöydälle. Näenpä sinunkin käyttäväsi puolalaista päähinettä! Potocki seurueneensa on tehnyt kuoseissa perinpohjaisen mullistuksen, ja aina siitä ajasta asti, kuin kuningas on esiintynyt Taratalka-nutussa (49), on…
— Se puku on soma ja soveltuu hänelle erinomaisen hyvin.
— Puolan kruunu soveltuisi myöskin hänelle, luullakseni.
— Hyvänen aika, mitä puhetta se on, Pentti, — keskeytti häntä äitinsä.
— Mitä vaan on joka ihmisen kielellä… Kustaa-kuningas pyrkii Puolan kuninkaaksi. Se on tietty asia, että hän pitää sen maan kruunua vanhana Vasa-suvun perintönä. Tuleepa hauska nähdä, miten hän aikoo suoriutua uskonnon kysymyksestä!… Kentiesi saamme jonakin kauniina päivänä kuninkaan, joka tunnustaa katholilaista…
— Pyydän sinua, Pentti, itsesi ja meidän tähdemme, ajattele hyvin, ennenkuin puhut tuollaista! Ne ovat liian vaarallisia asioita…
— En minä, äitikultani, mitään pahaa tarkoita! Magdalenahan tiedustelee uutisia, ja minä… mutta ryhtykäämme johonkin muuhun, joka kentiesi enemmän miellyttää sisartani: sinun entinen vihapitosi, paroni Reuterholm, tulee taas pian matkustamaan.
— Kernaasti minun puolestani…
— Joku aika sitte oli hänen ja kuninkaan välillä ollut kiivas kohtaus, joka viimeksimainittu oli nuhdellut häntä valtiollisista mielipiteistänsä sekä hänen kapinallisesta mielenlaadustansa ja yhteydestänsä Ranskassa olevien, vallankumouksellisten seurain kanssa, ja kuninkaan sanotaan kiivaudessansa menneen niin pitkälle, että hän riisti Reuterholm'ilta sen eläkkeenkin, jota hän sitte viime valtiopäiväin on nauttinut.
— Syyttä ei kuningas suinkaan ole vihastunut! Minä puolestani on tiedä ketään vastenmielisempää ihmistä, kuin Reuterholm, joka on tullut ikävämmäksi kuin koskaan ennen, oleskeltuansa Parisissa, jossa hän oli joutunut n.s. salatieteilijäin seuraan, jotka ovat eriskummaisia puoleksi hupsuja ihmisiä. Niin, hänellä on omituinen mielitekonsa, — lisäsi Magdalena hymyillen: hermosähköllä nukuttajia, aaveennäkijöitä, haaveilijoita, siinä hänen miehensä!…