— On, on, veliseni! Ei täällä ulkopuolella ei ole ketään, katsohan itsekin!… Noh, sinä luulet siis kaikkien puolueiden tulevan tyytyväisiksi?
— Meidän joukossamme ei ole ketään, joka ei ilolla käyttäisi tilaisuutta saadaksensa tehdyn tekemättömäksi. En käsitä, miksi ei hänen Aachenissa ollessaan käytetty hänen poissaoloansa vallankumouksen toimeenpanemiseksi. Olihan uusi hallitusmuoto jo valmiiksi suunniteltu; mutta he ovat epäröiviä, kun heidän tulisi toimia…
— Niin, parannusta ei ole toivomistakaan, ennenkuin hänestä pääsemme.
— Vaiti, älä puhu niin kovaa!
— Saammehan puhua asiasta, tarvitsematta siltä peljätä…
— Pyydän sinua vielä kerran, älä puhu niin kovaa, se voisi maksaa meidän…
— Jopa!
— Ja kuka tulisi sitte ottamaan toimeksensa…?
— Sinä olot oikeassa! Minä tahdon ja tulen sen tekemään! Sota, vakuuskirja, raskaat verot, ulkomaanmatkat, tuhlaaminen, ylellisyys, tuhansien kansalaisten veri, joka on vuodatettu hänen mielioikkunsa tyydyttämiseksi! Luulisinpa siinä olevan syntiluettelon, joka ansaitsee…
— Ei niin kiivaasti, Juha Jaakko, sitä pyydän! Mutta enpä käsitä, miksi ei meidän pieni kolmiapilaamme tulekaan koolle tänä iltana, vaikka hänkin niin varmaan lupasi tulla…