— Puhukaa vaan, sitä pyydän, älkäätkä yhtään epäröikö! Jos voin jollakin neuvolla tahi avullani teitä hyödyttää, teen sen mielelläni.
— Ah, teidän hyvyytenne, armollinen neiti, minä hyvin tiedän! Ei, en ole tullut käyttämään sitä hyödykseni; mutta minä kuulin eilen jotakin, joka… niin en ole voinut nukkua vähääkään viime yönä ja, ja…
— Ja nyt olette tulleet ilmoittamaan minulle, miksi ette ole nukkuneet, — keskeytti Magdalena hymyillen.
— Levottomuuteni syynä on eräs seikka, jonka olen saanut kuulla, ja teille, armollinen neiti, toivon siitä olevan hyötyä, jos voitte varoittaa kuningasta…
— Kuningasta?
— Sattumalta sain eilen kuulla eräitä viittauksia… osan eräästä keskustelusta. Minua hävettää tunnustaa kuuleskelleeni; mutta sen tein, en voinut muuta! Pari aatelismiestä puhuivat hallitusmuodon muutoksesta, jonkun poisviemisestä sill'aikaa, kun tämä pantaisiin toimeen, ja ett'ei parannusta olisi toivomistakaan, ennenkuin tämä joku saataisi pois tieltä ja jota toinen heistä lupasi ikäänkuin varjo seurata kaikkiaalle, Gefleen, näytelmiin, naamiaisiin, kunnes… enkä tiedä mitä kaikkia! Vaikkeivät he maininneet mitään nimeä, ymmärsin kuitenkin hyvin heidän tarkoittaneen kuningasta, jota kentiesi uhkaa joku vaara, jonka ehkä voisi estää, jos hän ajoissa saisi siitä tiedon sekä voisi olla varoillansa… ja minä arvelin teidän, armollinen neiti…
— Nämäthän ovat kauheita asioita, rouva Enerot-hyväni; mutta kuka näitä puhui?
— En tiedä, minä koetin turhaan saada siitä selkoa; ei kukaan heitä tuntenut tahi ollut ottanut heistä huomiota… se tapahtui yleisessä ravintolassa, jossa väkeä alituisesti tulvaa ulos ja sisään… itse olin lähimäisessä huoneessa enkä nähnyt ketään.
— Kentiesi olisi parasta, että ilmoittaisitte asian laamanni
Liljensparrelle, — lausui Magdalena miettien.
— Mutta siitä syntyisi tutkinto, kentiesi oikeudenkäyntikin! keskeytti rouva Enerot vilkkaasti.