NELJÄSKYMMENESKUUDES LUKU.
Nuot vähän aikaa kestävät valtiopäivät Geflessä olivat päätetyt, ja niitä oli pidetty kaikessa hiljaisuudessa. Tyytymätöin puolue, joka ei mitään enemmän toivonutkaan, kuin kuninkaan sekaantumista Ranskan asioihin, jotta he voisivat häiritsemättömämmin toteuttaa aikeitansa, olivat tämän johdosta olevinaan myöten antavia ja kuninkaan tarkoitus valtiopäiväin kokoonkutsumisella tuli jokseenkin saavutetuksi.
— Nämät ovat minun hallitusaikanani olleet rauhallisimmat valtiopäivät, — lausui kuningas eräänä päivänä Tukholmiin palattuansa, ja minä, joka odotin…
— Teidän majesteettinne toimeenpanemat valmistukset vastasi paroni Armfelt hymyillen,— olivat sellaiset, että vihollinen hyökkäyskin olisi pysähtynyt puoliväliin.
— Ja ne vaikuttivat näihin paatuneihin valtiosäätyihin, jotka… ei, tässä täytyy luoda toisellainen edustamistapa, ja, foi de gentilhomme, jälkimaailma tulee minua siitä kiittämään!
— Mutta mitä luulet Katharina-keisarinnasta. Minä joka olin liian sokea luottamaan hänen rehellisyytensä ja joka luulin hänen olevan yhtä halukkaan kuin minäkin järjestämään Ranskan asioita!… ja nyt, kun toimeen olisi ryhtyminen, eihän ole tietävinänsäkään rahoista eikä sotajoukoista, ja kysyessäni, mitä hän oikeastansa aikoo, pyytää hän vuorostansa saada tietää minun aikomuksiani Puolan suhteen… — Kuningas hymyili jatkeessansa: — Hän tahtoo antaa minulle vapaan menetysvallan Norjassa, jos minä tahtoisin tehdä hänelle samaa, mitä Puolaan tulee. Puolalaisten avulla ja tehden hyökkäyksen Puolasta sekä Suomesta, tekisin pian lopun Venäjän mahtavuudesta. Niin voisinpa toteuttaa jo vuosikausia haaveksimani unelman!… Stanislaus (51) neuvottelee nyt minun kanssani valtikastaan luopumisesta vuotuista, 80,000 tukaatin suuruista, eläkerahaa vastaan sekä vaatii itsellensä ylimaaherran virkataloa talviasunnoksensa ja Ulriksdal'in suvi linnaksensa. Katherina pelkää kaikkea tätä ja pelkää minuakin! Mutta tästä en ole vielä mitään päättänyt!
— Ranskan onnettomuudet ovat keisarinnalle olleet ainoastansa tervetulleina välikappaleina haitallisten naapurein karkoittamiseksi, voidakseen sitä paremmassa rauhassa panna toimeen aikeitansa, jotka jo kauan ovat olleet hänen mielessänsä. Tämä on sangen selvää, — vastasi Armfelt, — ja hän paljastaa nyt oikeat ajatuksensa.
— Minulle ei ole päättäminen ollut koskaan niin vaikeaa kuin nyt, Puola, Ranska, Norja? Minkä näistä? Niin, Norjan… tuon suuren Oxenstjernan, Kaarlo X Kustaan ja Kaarlo kahdennentoista — kaikkein silmät paloivat aina tähän maahan. Se todella sietääkin miettimistä! Niin, ystäväiseni, enpä ole koskaan ajatellut tärkeämpätä asiaa! Nyt alankin nähdä yhä selvemmin, ja tuntuu ikäänkuin olisi suomukset pudonneet silmistäni! Hyödyllisen eroittaminen hyödyttömästä ei ole helppoa; mutta luulenpa vähitellen tämän oppineeni, — kallis oppi, joka on ollut maksamaisillansa minulle alamaisteni rakkauden! Mutta, jos Jumala suo, tulen voittamaan sen takasin! Niin, maani tulee saamaan hyötyä minun kokemuksistani, ja minä tulen jälleen sovittamaan entisyyden sekä voittamaan takaisin sen, mikä ei mahda vielä ijäksi olla menetettyä.
Ja tuo nerokas sekä ritarillinen kuningas hymyili iloisilla toiveilla, jatkaessansa:
— Tänään on Maaliskuun 16 päivä; kahden päivän kuluttua saat kuulla minun päätökseni, sillä niin pitkän ajan tarvitsen ajatuksieni ja uusien aikeideni järjestämiseen; mutta sinä tulet olemaan ensimäinen saamaan niistä tietoa. Vaan nyt tahdon mennä ulkoilmaan… Hagan rannoille. Mitähän sanot ajoretkestä? Näen kuitenkin sinusta, ett'et ole halukas… kyllä ymmärrän — kentiesi tahdot tavata erästä…? Sano terveisiä sille nuorelle kaunottarelle!