— Vaiti, vaiti, älä ole noin tuskissasi! Onhan kaikki jälleen hyvin meidän välillämme! kentiesi minä vielä paranen, ja silloin tulen saamaan takasin entiset ystäväni. Se on minulle mieluinen ajatus, joka virkistää minun mieltäni ja lievittää tuskiani!
Lempeällä eljeellä tarjosi kuningas hänelle kättänsä, johon Liljehorn tuskallisella epätoivolla painoi huulensa. (52)
— Ja nyt, hyvät herrat, — jatkoi kuningas, — jättäkää minut ynnä veljeni joksikuksi hetkeksi kahdenkesken. — Viitaten ystävällisesti jäähyväisiksi, kääntyi kuningas Södermanlannin herttuan puoleen, jonka hän oli antanut kutsua luoksensa: — Pyytäisin teitä, ett'ette kieltäisi minulta viimeistä palvelustanne, — alkoi kuningas jäätyänsä herttuan kanssa kahdenkesken. Se neuvosto, jonka äsken määräsin sairauteni ajalla hoitamaan hallitusta, tulee saamaan surulliseksi toimeksensa tutkinnon pitämisen siinä rikoksessa, joka on valmistanut minulle tämän kuolinvuoteen, ja lain ankaruudella kohtelemisen tämän julmuuden alkuunpanijoita, jonka toivoisin olevan ikuiseen pimeyteen haudattuna. Enpä tahdo, että edes poikanikaan heitä tuntisi. Onhan hän määrätty tätä kansaa hallitsemaan, ja sentähden ei pidä kylvää hänen sieluunsa vihan ja vainon siemeniä ketään kohtaan, enkä tahdo häväistä lukuisia perheitä rikoksesta, joka ainoastansa on yksilöiden tekemä ja minua kohtaan tähdätty.
— Mutta teidän majesteettinne…
— Ei, teidän tulee luvata minulle tämä! Tutkinto tästä murhayrityksestä on pidettävä mitä suurimmalla tunnollisuudella ja varovaisuudella. Aateliston tyytymättömyys minuun on ollut jokseenkin yleinen, ja salaliitto on samassa suhteessa levinnyt. Sekä valtioviisaus että oma sydämenikin käskevät menettelemään varovasti.
— Tahdon siis luvata, että tutkinto tulee pidettäväksi teidän majesteettinne toivomuksen mukaan, ja samalla kun ilmaisen kunnioitukseni tästä teidän sovinnollisesta mielialastanne, tunnustan aateliston juuri pelkäävän itseänsä ruvettavan vainoamaan ja…
— Ei, ei, tämä ei ole suinkaan minun tarkoitukseni! Kosto synnyttää vihaa, ja viha synnyttää uutta kostoa; keskitie on etsittävä ja noudatettava. Ainoastansa rikoksellisimmat saakoot rangaistuksensa.
— Kreivi Brahe on tässä asiassa lausunut teidän majesteettinne armollisen päätöksen mukaisia mielipiteitä… Kreivi on epätoivossansa siitä, mitä on tapahtunut, sekä on rientänyt tänne ja odottaa eräässä etuhuoneessa. Jos teidän majesteettinne suvaitsisi…?
— Brahe! — lausui kuningas. — Ah, minä ymmärrän, hän on siis noita rikoksellisimpia! Hän on ystävällisesti seurustellut minun ankarimpien vihamiesteni kanssa… niin, se on selvää!
— Ei, ei, älkäätte sitä uskoko, teidän majesteettinne!