Näitä sanoja kerrottiin, ja ne pian levisivät sekä herättivät suurinta levottomuutta ja peljästystä.
Kaiken tämän ohessa oli kuninkaan tila kuitenkin huonontunut, ja hänen pian tapahtuva lähtönsä tuli yhä selvemmäksi.
Yöllä 28 ja 29 päivän välillä tuli henkilääkäri Dalberg, jota oli lähetetty noutamaan, huomasi, ett'ei kuninkaalla enään ollut monta tuntia elonaikaa ja sanoi hänelle Södermanlannin herttuan vartoavan vastaanotto-huoneessa sekä kysyi, eikö kuningas tahtoisi häntä nähdä.
— En, en, — vastasi Kustaa-kuningas, silmäillen kummastuksella
Dalberg'ia. — Ah, nyt minä ymmärrän; tulenko minä nyt heti kuolemaan?
Sanokaa minulle suoraan, tulenko minä nyt heti kuolemaan? — kysyi hän
jälleen, lyöden kiivaasti rintaansa.
— Kuinka kauan teidän majesteetillanne enään on elinaikaa, en voi varmuudella sanoa; mutta teidän majesteettinne ei pidä antaa kuoleman tulla aavistamatta, sydämenne ollessa taipumatoin sovintoon, ja minä rohkenen alamaisuudessa mitä nöyrimmästi pyytää teidän majesteettianne päästämään Södermanlannin herttuata puheillenne.
— En!… vastasi kuningas tavattomalla kiivaudella. — Ah, älkäätte menkö luotani! — Hän tarttui nyt Dalberg'in käteen ja lisäsi: — Kutsukaa tänne Schröderheim.
— Schröderheim-hyväni, nyt on hetki tullut, eron vaikea hetki! Ei, älkäätte itkekö niin. Sinun pitää kirjoittaa… joutuisaan… Armfelt'ille valtakirja ylimaaherran-virkaan ja Taubelle olemaan poikani alaikäisyyden ajalla ulkoasiain johtajana… Perintöruhtinaan hoitajat ja kasvattajat tulevat pysymään virassansa.
Schröderheim'in kirjoitettua nämät asiapaperit, käskettiin häntä tekemään kuninkaan testamenttiin seuraava, lyhyt lisäys:
"Hänen majesteettinsa viimeinen tahto on, että hallitus hänen poikansa alaikäisyyden ajalla pysyy sellaisena, kuin se nyt on, ja että perintöruhtinas heti julistetaan kuninkaaksi sekä kahdeksantoista vuotta täytettyänsä täysi-ikäiseksi."
Kuningas kirjoitti nyt näiden alle nimensä, joka etenkin tuli testamentin lisäyksen alle niin epäselväksi, että siinä tuskin muuta näkyikään kuin K-kirjain.