Hymyily ilmestyi hänen huulillensa. Levottomuus, joka äsken oli häntä ahdistanut, poistui hauen mielestänsä. Ah, jospa tuo tulisi, jospa tuo ei kauan varrottaisi itseänsä! Ei, hän ei voinut olla paitsi tätä varrottua tuntematointa Hän ei voinut myöntyä siihen, mitä vanhempansa häneltä vaativat, hän ei voinut koskaan ruveta Aatto Stjerneld'in aviopuolisoasi.
KUUDES LUKU.
Kansleri, kreivi Kaarlo Rudenschöld, joka ajoittain oleskeli Upsalassa, oli juuri palannut kotia, oltuansa siellä parin viikon ajan, samana päivänä, jona Stjerneld esiintyi kosijana, ja tänään söi hän taas päivällistään monen viikon kuluttua omaisiensa seurassa.
Oli todellakin hauskaa nähdä tämän i'äkkään jalosukuisen istuvan ylinnä päivällispöydässä. Hänen vakavissa kasvoissansa ilmestyi myöskin niin paljon todellista ystävällisyyttä, että se vaan antoi hänen kohteliaisuudellensa enemmän arvoa ikäänkuin mehu vanhassa, hyvässä viinissä. Hän istui suorana ja uljaalla ryhdillä nojatuolissa, jota hän aina käytti, ja hän loi mielihyvällä silmänsä tuohon pitkään pöytään, jonka ääressä hänen vaimonsa, tyttärensä ja poikansa istuivat.
— Oltua poissa jonkun aikaa, tuntuu koti kahdenkertaisesti hauskalta… — juokaamme kodin malja! — Kaarlo Rudenschöld kumarsi vaimollensa, joka nyt lastensa kanssa kohotti lasiansa, ja joiden kasvoista näkyi, kuinka paljon he häntä rakastivat ja kunnioittivat.
— Niin, lapseni, minä toivon lapsuutenne kodin pysyvän teille rakkaassa muistossa, jatkoi i'äkäs kreivi palvelijain poistuttua ja ainoastaan viinien sekä jälkiruoan ollessa enään nauttimatta — Sinä, Karolina, tulet pian sen jättämään, ja kukin teistä tulee lentämään pois pesästä; — Magdalenaankin loi hän pienen silmäyksen, jonka jälkeen hän jatkoi: Me olemme nyt juoneet mieluisen maljan; juokaamme vielä yksi, nimittäin nyt hallitsevalle kuningassuvullemme ja etenkin Lovisa Ulrikalle! — Tuo i'äkäs vanhus kostutti lasissa huuliansa, ollen silminnähtävästi hyvällä tuulella, ja hän alkoi puhua siitä ajasta, jolloin tämä kuningatar oli nuori ja hän itse ministerinä Berlinissä. Ei sanallakaan viitannut hän siihen keskusteluun, joka tänä aamuna oli ollut hänen ja Magdalenan välillä, joka, ollen alakuloisella mielellä, ei voinut, saada kiinni yhtäkään niistä leikillisistä komppasanoista, joita hän tavallisesti aina tukaloissa kohtauksissa keksi. Hänen ympärillänsä juteltiin hänen puuttumattansa pakinoimiseen, ja kun he nousivat ruokapöydästä, näkyi synkkä alakuloisuus hänen kasvoillansa.
Karolina kietoi silloin käsivartensa Magdalenan vyötäisille ja vei hänet pois, neuvoitellakseen hänen kanssansa, miten muutamat uudet hameet olisivat reunustettavat, mutta tämän neuvottelun keskeytti äkisti tuo hänen muutamaa vuotta vanhempi sisarensa, lausuen:
— Näen sinusta, ett'et ole iloinen, Maalin, enkä voi ymmärtää syytä siihen. Minusta sellainen mies, kuin Stjerneld on…
— Älä kiusaa minua, keskeytti Magdalena kiivaasti, — sinulla, joka olet niin miekkoinen, että saat mennä naimisiin sen kanssa, jota lemmit, pitäisi olla kylläksi omasta onnestasi, tyrkyttämättä minua olemaan ihastunut kosijaan…
— Malla-kultani, minä en todellakaan sinua käsitä!