Armfelt'in jäähyväiset herttua-hallitsijalle olivat merkilliset siitä kylmästä kohteliaisuudesta, jonka keskinäinen epäluottamus synnyttää ja jonka kuitenkin kumpikin osasi salata, ja herttua pyysi häntä mitä teeskennellyimmällä helleydellä hoitamaan hyvin terveyttänsä sekä että hän heti palajaisi kylvyiltänsä, sillä herttua tulisi muka häntä suuresti kaipaamaan. Nuoresta kuninkaasta eroaminen tapahtui taasen syvällä ja todellisella, kummankinpuolisella liikutuksella.
— Väliaikaisen hallituksen vallitessa voi paljokin tapahtua, — lausui Armfelt, — sellaisen henkilön kautta, kuin Reuterholm on, jonka ylpeydellä, kostonhimolla, puoluevimmalla ja vallankumouksellisella aatteilla on ruhtinas, ja rohkenenpa tässä sanoa: heikkokin ruhtinas kannattajana. Mutta minä lähden kuitenkin jokseenkin levollisena, jos teidän majesteettinne suvaitsette antaa minulle kaksi lupausta, joiden kautta suurimmat vaarat, jotka kentiesi uhkaavat teidän majesteettianne, voidaan välttää, jos he eivät ryhdy teidän majesteettianne vastaan, josta Jumala varjelkoon, minkäänmoisiin rikoksellisiin keinoihin.
— Uskollinen ystäväni, — Kustaa Aadolfin ääni värisi, ja kyyneleitä valui noilta lapsen pyöreiltä poskilta; — ah, älkäätte matkustako pois… älkäätte minusta luopuko!
— Minä matkustan, sillä teidän majesteettinne hyöty sen vaatii. Minä matkustan, mutta minä olen varoillani. Kun aika on tullut, tulee teidän majesteettinne saamaan tiedon niistä toimenpiteistä, jotka näen käyvän yhä tarpeellisemmiksi teidän majesteettinne menestykselle.
— Kiitoksia, Armfelt-hyväni! Niin ilmaiskaapa nyt minulle, mitkä lupaukset pidätte tarpeellisina.
— Ensiksikin ei teidän majesteettinne pidä koskaan myöntyä valtiopäivien kokoontumisen, ja, jos he ne siitä huolimatta kutsuvat koolle, ei teidän pidä koskaan ottaman osaa niiden istuntoihin.
— Sen lupaan, — vastasi kuningas muutaman silmänräpäyksen mietittyänsä
— Ja nyt toinen lupaus, joka ei ole vähäpätöisempi kuin edellinenkään: teidän majesteettinne on vasta täysi-ikäisenä meneminen naimiseen.
— Mutta se on ristiriidassa minun autuaasti nukkuneen isävainajani testamentin kanssa…
— Mutta on sopusoinnussa viisauden kanssa. Asiat ovat nyt tällä kannalla, että teidän majesteettinne isävainaja, jos Jumala sen sallisi, antaisi teidän majesteetillenne merkin minun mielipiteideni hyväksymiseksi. He voisivat yhden tahi toisen aikeen saavuttamiseksi ruveta pakoittamaan teitä ottamaan puolison…