Useimmalta kuin yhdeltä taholta sai Magdalena samanlaisia kehoituksia; mutta Armfelt'in luonne ei sallinut hänen ollaksensa varovainen eikä huoliaksensa varoituksista, ja hän jatkoi samalla varomattomuudella toimimistansa saavuttaaksensa tuon nuoren kuninkaan kautta sen tarkoituksen, jota hänen kunnianhimoinen mielensä kehoitti häntä koettamaan toteuttaa.
Magdalenan palattua hoviin marraskuun 1 päivänä, huomasi hän varsin hämmästyttävän muutoksen kuninkaan ja herttuan kohtelemisessa; sillä hänen ollessa antamaisillansa Kustaa Aadolfille Armfelt'in tekemän suunnitelman erääsen keisarinnalle lähetettävään kirjeesen, kysyi kuningas kylmäkiskoisesti: — Sallitaanko minun näyttää tätä opettajalleni, Gyldenstolpelle?
— Ei, hän on tosin meidän ystäviämme, mutta toivoisin, ett'ei kukaan saisi nähdä tätä kirjettä.
— Siinä tapauksessa, — vastasi kuningas, — ei minun sopine ottaa sitä vastaan.
— Teidän majesteetillanne, — vastasi Magdalena hämmästyneenä ja milt'ei masennettuna, — on valta tehdä, mitä haluatte, mutta teidän majesteettinne vastaus ilmaisee luottamattomuutta, joka minua yhtä paljo nöyryyttää kuin huolestuttaakin ja jota paroni Armfelt ei suinkaan olisi voinut aavistaa.
Kustaa Aadolf punastui kovin ja kääntyi vastaamatta Magdalenasta pois.
— Tämä kuninkaan käytös oli suuri ja aavistamatoin vastus, ja kaikki kokeet saaduksi häntä suosimaan Armfelt'in hommia Venäjän apuun nähden menivät kokonansa myttyyn. Hänelle olivat he kuvaelleet neiti Rudenschöld'in hirmuisessa valossa, samalla kun he olivat huomauttaneet häntä Puolan kohtalosta luonnollisena seurauksena ajattelemattomista yrityksistä koettaa sekoittaa vierasta valtaa selvittämään jonkin valtakunnan sisällisiä asioita. Näillä huomautuksilla olivat he onnistuneet peloitella Kustaa Aadolfia, joka nähtävästi yhä enemmän liittyi setäänsä sekä hänen puolueesensa.
Samoin ei myöskään neiti Rudenschöld'ille laisinkaan onnistunut voittaa Venäjän lähettilästä, kreivi Stackelberg'iä, Armfelt'in aikeelle saavuttaa rahalla herttuan myöntymistä aiottuihin valtiokepposiin. Tuntien itse puolestansa vastenmielisyyttä hallitsijaa kohtaan, väitti lähettiläs, että ainoastansa väkivaltaisilla keinoilla voisi raivata tuolle nuorelle kuninkaalle tietä, ryhtyviksensä täysi-ikäisenä hallitukseen. Sitäpaitsi olivat Armfelt'in kertomukset herättäneet hänessä niin huonon ajatuksen herttuasta, että hän luuli tämän kylläkin voivan ottaa rahaa keisarinnalta ja kuitenkin pettää hänet.
Kaikista näistä vastuksista huolimatta, oli neiti Rudenschöld'illä kuitenkin ominaisuuksia, jotka tekivät hänet kovin vaaralliseksi niissä toimissa, joita hän oli saanut tehtäväksensä. Huomattuna ja ihailtuna kaikilta oli hän siis tilaisuudessa päästä tärkeiden ja arvoisien henkilöiden pariin; lisäksi varustettuna terävällä älyllä, viehättävällä ja teeskentelemättömällä käytöksellä ja tahdon lujuudella, joka ei koskaan uupunut, kun oli kysymyksessä niiden etujen voittaminen, joita Armfelt oli hänen käskenyt saavuttaa, hoiti hän vehkeilyjen hienoa juonta uskollisen naissydämmen innolla, hyvin tietäen mihin vaaralliseen leikkiin hänen lemmikkinsä oli antautunut. Täten onnistui hänen vihdoin kietoa niin monta henkilöä vehkeilemisiinsä, että hän oli tuottamaisillansa kuoleman ja turmion koko kustaavilaiselle puolueelle.
Mitä herttuan käytökseen ja siihen kylmäkiskoiseen kohteluun tulee, jota hän luuli pitävänsä osoittaa Magdalenalle tämän palattua jälleen hoviin, se kuitenkin pian katosi. Neiti Rudenschöldille oli kuitenkin tarpeellista tietää, millä kannalla hän herttuaan nähden oli, ja olivatko he saaneet minkäänmoisia epäluuloja hänen lemmikistänsä. Tästä syystä ei hän väistä nytkään niitä tilaisuuksia, joita hänelle tarjoutui, päästäksensä kahden kesken hallitsijan kanssa.