— Te olette ihanampi kuin koskaan ennen, neiti Rudenschöld, — lausui herttua, joka hymyillen oli häntä lähestynyt, — eikä teidän poissaolonne ole vaikuttanut mitään muutosta niissä tunteissa, joita teillä on minua kohtaan.
— Eipä ole ilmankaan, ett'en ole peljännyt kokonansa menettäneeni teidän kuninkaallisen korkeutenne suosiota, — vastasi Magdalena nöyryyden vivahduksella ihanissa kasvoissansa, joka antoi hänelle ruhtinaan silmissä vastustamattoman viehätysvoiman.
— Teidän poissaoloanne on käytetty kuvailemaan teitä sangen vaaralliseksi henkilöksi, — keskeytti ruhtinas vilkkaasti, — vaaralliseksi muunkin kuin teidän erinomaisen kauneutenne puolesta.
— Ja se olisi?
— On sanottu teidän ystävyytenne Armfelt'ia kohtaan niin suureksi, ett'ei hän voisi pyytää teiltä mitään, jota ette rientäisi täyttämään.
— Tässä syytöksessä huomaan yhtä vähän liiallista, kuin vaarallistakaan.
— Jos paroni Armfelt esim. tahtoisi teitä murhaamaan minua, voisitteko senkin tehdä?
Nopealla silmäyksellä vilkasi Magdalena herttuata. Hänen vilkkaissa silmissänsä kuvautui niin paljo todellista oukamustumista ja niin selvää kummastelua, että herttua katseli häntä iloisella hymyllä, äkkiä lisäten: — Ei, ei, sitä minä en uskokaan!
— Tuskinpa voin toipua siitä hämmästyksestä, johon teidän kuninkaallisen korkeutenne sanat ovat minut saattaneet. Viattomuuden tyyneys oli Magdalenan äänessä, ja hänen silmänsä kuvasti koko sitä kauhistusta, jota hän tunsi, ajatellessansa sellaista rikosta, johon ruhtinas oli viitannut, ja hän jatkoi: — Paroni Armfelt'illa on kentiesi syytä tyytymättömyyteen, mutta olkoonpa hän kuinka närkästynyt hyvänsä, ei hän kuitenkaan koskaan olisi kylläksi halpamielinen pitämään itsessänsä vireillä sellaista toivoa, samoinkuin en minäkään panemaan sitä koskaan toimeen.
— Minä uskon teitä, minä vakuutan teitä uskovani, — vastasi herttua, tarttuen, helleydellä Magdalenan käteen. — Teidän ystävyytenne Armfelt'iin on luja; mutta sen ei pitäisi kuitenkaan mennä niin pitkälle, ja… vaikka olettekin myyneet hohtokivenne, hankkiaksenne hänelle puoluelaisia…