— Pentti-kultani, onpa oikein hauskaa kuulla sinun puhuvan sillä tavoin!
— Hupaista että se sinusta tuntuu hauskalta! Jatkakaamme siis neuvotteluamme. Sinä hylkäät paroni Stjerneld'in ja sitte tulee kaikki taas entisellensä, saatpa nähdä. Onhan sinulla sitäpaitsi toimesi hovissa ja siihen voit kyllä tyytyä siksi aikaa!
— Minä puolestani tyydynkin!
—Sen tulevat vanhempammekin tekemään, kun myrsky vaan ensiksi on asettunut. Älä siis pidä suotta huolta äläkä mielipahaa.
— Ah, Pentti-kulta, minä toivon, ettemme koskaan olisi päässeet lapsengengistä, kuten Reginalla on tapana sanoa.
— Oh, minä olen sen suhteen hyvin tyytyväinen! Niin, kunniani nimessä, nythän voin luoda itselleni tulevaisuuden!
— Noh, kuulehan tuota poikaa! — Leikillinen hymy näyttäytyi Magdalenan huulilla. — Sinä kumminkaan et te'e itsellesi turhia huolia!
— Sellaisena minä sinusta pidän, Malla! Niin, jos et ajan varrella tyydykään hovineitinä olemiseesi, keksimme aina kuitenkin jonkun neuvon… minä rupean nyt kaartilaiseksi…
— Ja ylenet yhä arvoasteissa sekä tulet piakkoin kenraaliksi!
— Niin, jokseenkin sinnepäin!