— Suuret rikkaudet keräät sinä itsellesi tietysti myöskin…
— Ja sitte, Malla, me ne ja'amme.
— Tyhmä poikani! Sanottakoon mitä tahansa, hyvä poikaa sinä sittekin olet!
Veli ja sisar seisoivat puhuessansa akkunan ääressä, ja Pentti, joka juuri kurkisti ulos, keskeytti äkisti Magdalenan: — Jos sinulla on halu päästä erilleen kosijastasi, luulen soveliaan hetken nyt olevan käsillä. Tässä silmänräpäyksessä nousee paroni Stjerneld vaunuistansa, ja se pysähtyi juuri meidän etehisen ovelle.
Hymyily pakeni taaskin Magdalenan huulilta, ja hän laski kätensä keveällä painolla Pentin olalle. — Jätä minut yksinäni, kuiskasi hän — minä tarvitsen vielä hetkisen mietiskellä.
Joitakuita silmänräpäyksiä katseli hän oveen päin, jonka Pentti nyt oli sulkenut jälestänsä; sitte peitti hän kasvonsa käsillään, ja huokaus hiipi hänen paisuvilla huulillensa. Näin seisoi hän hiljaa ja liikkumatta syviin ajatuksiin vaipuneena; kun hän jälleen nosti päänsä, oli hieno kalpeus hänen kasvoillansa, joista kaikenlainen epäröiminen oli kadonnut, ja koko kehkeytyneen naisen päättäväisyydellä odotti hän sitä hetkeä, jolloin häntä tultaisiin viemään antamaan varma vastaus Stjerneld'in kosimiseen.
Viesti, joka tuli häntä noutamaan, ei kau'an viipynytkään, ja muutama silmänräpäys tämän jälkeen seisoi Magdalena isänsä pakeilla. Tuo i'äkäs vapaasukuinen astui ystävällisellä vakavuudella tytärtänsä vastaan. Kreivi Rudenschöldin olennossa oli tavallisesti ystävällistä kopeutta ja varovaisuutta sekä säännöllistä kohteliaisuutta joka kuitenkin tässä silmänräpäyksessä muuttui haikeaksi, milt'ei helläksi tunteeksi, kun hän tarttui Magdalenan käteen ja viehkeällä eljeellä vei tämän äidin luokse, joka tuon nuoren tytön tullessa huoneesen puoliääneen jutteli paroni Stjerneld'in kanssa, ja, vastaten hänen kohteliaaseen tervehdykseensä, valloitti Magdalenan äkisti sellainen ujous ja hämmästys, että hän loi silmäyksensä laattiaan.
— Sinä tiedät, Magdalena, mikä nyt on asiana, lausui kreivi Rudenschöld, joka yhä piti Magdalenan kättä omassansa; — ja sallikaa herra paroni, minun ilmoittaa teille, kuinka mielissään minun puolisoni ja minä olemme tarjouksesta, jonka olette suvainneet tehdä tyttärellemme! Te tiedätte myöskin, herra paroni, meidän täydellisesti hyväksyvän tämän liiton.
Siinä silmänräpäyksessä sulki kreivitär Rudenschöld Magdalenan sylihinsä. Jumala siunatkoon sinua, lapseni! kuiskasi hän kyyneltäen ja suuteli Magdalenan otsaa.
Ei sanaakaan kuulunut Magdalenan huulilta, samalla kun hänen hämmästyksensä yhä eneni sekä vihdoin muuttui kuolon ahdistukseksi, kun paroni Stjerneld kohteliailla sanoilla lausui hänelle, kuinka onnelliseksi hän itsensä tuntisi, jos Magdalena suostuisi rupeamaan hänen aviopuolisoksensa.