Herttua vaikeni, ja noiden lukevien herrojen kasvot ilmaisivat mitä suurinta hämmästystä sekä velvollista mielikarvautta valtiorikoksesta, jonka johtajana selvästi todistettiin olleen paroni Armfelt, Ruotsin ministeri Italiassa ja joka monen sadan penikulman päästä oli pitänyt kädessänsä sen vehkeilyn ohjat, jonka surulliset seuraukset nyt niin raskaasti tulivat sattumaan siihen osallisiin.
— Neiti Rudenschöld on täällä kaiken toimittaja ja alkuunpanija, — keskeytti Reuterholm loistavin silmin, eikä laisinkaan koettaen salata kostonhimoansa, joka ei sallinut hänen koskaan suoda anteeksi tuolle ihanalle naiselle sitä vaikutusmahtia, jota hänellä herttuaan nähden oli, mahtia, joka olisi voinut tulla niin vaaralliseksi Renterholm'ille itsellensä; — hän on juonillansa houkutellut mitä rehellisimpiäkin miehiä salaliittoon, — jatkoi hän, miehiä sellaisia kuin esim. meidän nuoren kuninkaamme opettajan, kreivi Gyldenstolpen. Hän on mitä viekoittelevin nainen, — paroni Reuterholm'in silmäykset olivat vakavasti luotuina himmenemättömällä loistolla herttuaan, lisätessänsä: — nainen, jonka mielestä ei mikään ole pyhää ja joka terävällä sekä purevalla kielellänsä ryhtyy kaikkeen, — jatkoi Reuterholm, selaillen neiti Rudenschöld'in monia sekä tiheään kirjoitettuja kirjeitä — jotka tekivät pilaa ja ivasivat kaikkia, jotka tarkoittavat hänen parastansa… niin, hän on vähintänsäkin sanottu, vaarallinen ja hän ansaitsee todellakin sen ankaran rangaistuksen, johon laki tulee hänet tuomitsemaan.
— Niin, niin, lausui herttua kiivaudella; sitte käski hän valtion valvojaa seuraavana päivänä kutsumaan ko'olle Svean hovioikeuden, jotta tutkinto voisi heti alkaa.
Kaikki vetäytyivät nyt pois, paitsi Reuterholm, joka jäi yksinänsä herttuan luokse.
— Sinua, ystäväiseni tulee minun kiittää näistä tärkeistä papereista, jotka ovat opettaneet minua täydellisesti ottamaan selvää tuon rikoksellisen naisen vehkeistä, — lausui herttua, joka sytyttäen tupakkapiippunsa nyt kääntyi suosikkiinsa, ja puhaltaen suustansa paksuja savuja lisäsi hän: — nämät paperit ovat tosin maksaneet suuria summia, mutta sitä minä en kadu…
— Niin, sellaisen herran, kuin Armfelt'in jälillä pysyminen ei ollut mikään helppo asia, mutta ilman Ruotsin Romassa olevaa konsulia, Piranesia, en olisi voinut mitään saada aikaan. Sitä suurta palvelusta, jonka hän on tehnyt meille… minä tarkoita Ruotsille, tulisi teidän kuninkaallisen korkeutenne kuninkaallisesti palkitakin.
— Mitähän sanot isosta hohtokivillä varustetusta sormuksesta, jossa on kuninkaan muotokuva, ja Pohjantähden ritarin merkistä sekä kohteliaasta kirjeestä kaikki kuninkaan nimessä!
— Niin, ne ovat hyvät; mutta minä haluaisin vielä lisätä jotakin…
— Puhu, ystäväiseni, puhu!
— Ennenkuin esittelen mitään, tahtoisin muutamalla sanalla koskettaa Piranesin käytöstä tässä vaikeassa asiassa. Tarkoin tuntien Italiassa vallitsevan vakoilemisen, pääsi hän Armfelt'in jälille; tämän kirjeenvaihdosta Venäjän kanssa ja milt'ei yksinomaisesta seurustelemisesta venäläisten tahi niiden kanssa, jotka olivat tunnetut Ranskan vihollisiksi, vieläpä tämän pienimmistäkin hankkeista sekä salaisimmista puheistakin kuin myöskin tuosta "Katsahduksesta Kustaa III:nen historiaan," tahi, oikeammin sanottu häväistyskirjoituksesta teidän kuninkaallista korkeuttanne vastaan, niin, kaikesta tästä kertoi minulle Piranesi jo varhemmin. Mutta eipä siinä kylläksi; meidän milt'ei jo epäillessä noiden salakirjainten selityksen saamisesta, käsitimme sen Piranesilta, — paroni Palmqvistin ei onnistunut saada kouriinsa Armfelt'ia eikä hänen paperejansa; asia olisi ollut menetetty, jos ei Piranesi olisi oivaltanut lahjoa erästä palvelijaa, joka oli ollut Armfelt'in apuna kaivamassa erääsen puutarhaan sitä lipasta, jossa hän tallenteli kirjeitänsä ja muita paperejansa. Nämät tärkeät asiakirjat ovat nyt teidän kuninkaallisen korkeutenne pöydällä, ja tutkimusta voi jatkaa… koettakoon Armfelt päästä pakoonkin; mutta tuomion tuottamaa häpeätä hän ei kuitenkaan voi paeta!