VIIDESKYMMENESYHDEKSÄS LUKU.
Huhtikuun lopussa kutsuttiin neiti Rudenschöld jälleen tutkintoon.
— Magdalenan sukulainen, valtionvalvoja Kaarlo Axel Wachtmeister, joka oli hovioikeuden esimies, otti häntä vastaan seuraavilla sanoilla:
— Teidän ei ole enään aika koettaa pitää oikeutta pimeydessä, — jotka sanat lausuttiin kiivaalla, milt'ei kiljuvalla äänellä; — tässä ovat nyt kaikki teidän kirjeenne, jotka ovat Armfelt petturilta otetut.
Armfet'ko petturi! Kuullessansa nämät sanat kulki heikko väristys Magdalenan hennon vartalon läpi, ja heleä puna nousi hänen kalpeille poskillensa.
Valtionvalvoja veti nyt esille ison paperikääryn, ja kaikki neiti
Rudenschöldin kirjeet luettiin ääneen.
— Vaikk'ei niissä ole nimeä, en kuitenkaan kiellä niitä kirjoittaneeni, — lausui Magdalena, nostaen päänsä pystyyn; — olen niissä tosin väliin lausunut ankaria ja moittivia sanoja sekä heittänyt itseni vapaasti ivallisen luonteeni valtaan, koettaen hauskuttaa paroni Armfelt'ia pilapuheillani; mutta lauseitani tässä yksityisessä kirjevaihdossa ei voi pitää valtiollisena vehkeilynä eikä minua siis niistä tuomita.
— Teidän päänne tulee putoamaan, - vastasi valtionvalvoja entisellä kiivaudellansa, — mutta herttua, joka on aina lempeä, tahtoo kuitenkin pelastaa teidän sieluparkanne, jonka te syöksette kadotukseen, sekä on määrännyt saman pappismiehen, joka valmisti Ankarströmiäkin kuolemaan, käymään teidänkin luonanne herättämään teidän rikoksellisen tekonne suhteen paatunutta ja nukkuvaa omaatuntoa.
— Kaikki puna oli kadonnut neiti Rudenschöld'in poskilta; hänen päänsä oli yhä pystyssä, ja leimuavin silmin katseli hän valtionvalvojaa.
— Lakatkaa, teidän ylhäisyytenne, — lausui hän, mitä kiihkoisimmin ärsytettynä näin säälimättömästä kohtelusta, — minä olen jo liian pitkältä kuunnellut teidän puhettanne, joka häpäisee teidän virkaanne. — Magdalena vaikeni, ja syvään hengäisten jatkoi hän sitte: — Valtiollisen toimintanihan tähden olenkin kutsuttu tämän oikeuden eteen, joka tulee antamaan siitä tuomionsa, — ja yksityisestä elämästäni olen velkapää tilintekoon ainoastansa Jumalalle, joka tutkii kaikkein sydämet ja tulee kerran tuomitsemaan minut samoinkuin hallitsijankin samalla oikeudella.